Haasteita ja ihmeitä

Eilisillan suunnitelmat muuttuivat hetkessä,

kun lähdin viemään luonani vierailleita ystäviä Tenaan

kiertoreittiä viidakon halki,

päätien ollessa mielenosoitusten vuoksi suljettu.

Ensimmäinen ihme oli se, että löysimme ja pääsimme perille,

enkä minä eksynyt kotimatkallakaan,

vaikka mennessä olin istunut auton takapenkillä.

Haasteet alkoivat melkein kotona,

kun poliisin valot välkkyivät keskellä viidakkoa, illan jo pimetessä.

Tämäkin tie oli tukittu, eikä siinä auttanut muu kuin kääntää auto

ja palata Tenaan, yöpaikkaa etsimään.

Seuraava ihme: improvisoitu B&B, ystävieni C&C luona :)

Sama toisin sanoin: Jotain hyötyä lakostakin on, kun kohdattiin ihan ajan kanssa!

Kotimatka oli sitten oma haasteensa.

Sateisen yön jälkeen, pienessä tihkusateessa,

ohitin ensimmäisen tiesulun ja suuntasin kohti kotia – jalan.

Tutut ihmettelivät kichwan kielellä

ja jotkut tuntemattomat tervehtivät englanniksi ja ehdottivat taksikyytiä,

vaikka eihän siellä liikennöitsijöiden lakon aikana mitään takseja ollut.

Joku kysyi sitäkin, että osallistunko minä mielenosoitukseen.

Tietenkin, sanoin, kävelemällä!

Uusi ihme oli kuorma-auto, joka pysähtyi ja otti minut kyytiinsä pyytämättä

ja lyhensi kävelymatkani alle puoleen.

Jälkimmäisen tiesulun ohi pääseminen olisikin ollut haasteellista

(joidenkin mielenosoittajien mielestä siitä olisivat saaneet kulkea vain ecuadorilaiset

ja hekin maksavina asiakkaina),

elleivät paikalla olisi olleet, mielenosoituksen osanottajina,

 eräs uskova ystävä läheisestä seurakunnasta,

joka ohjasi minut palavien renkaiden välistä hiekkakasan ylitse,

ja kichwa-kansaan kuuluva tuttavani,

jonka kanssa sain vaihtaa pari sanaa ja sitten jatkaa matkaani.

Näin vältin silmätikuksi joutumisen.

Saapuessani Archidonaan kauppoja oltiin jo sulkemassa pian alkavan marssin vuoksi,

mutta sain ostettua pussillisen ruokaa (emme tiedä, milloin kaupat taas avataan)

ja pääsin kotiin saakka kenenkään sitä estämättä.

Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.

He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.

Psalmi 91: 11,12

Pakoja toiseen todellisuuteen

"Hän oli viettänyt varhaiset vuotensa yhteisössä, jossa käytettiin aivoja, ja hän kuului siihen rauhattomaan, laskelmoivaan ja seikkailunhaluiseen ihmislajiin, joka tekee äärettömän levollisesti asioita, joiden ainoa selitys on sisäinen palo, ja jotka sietävät jonkin aikaa alkukantaista elämää valloittaakseen saloseudut ja sivistääkseen ne..." – Alexis de Tocqueville

Tänä viikonloppuna,

lasten kesäsiirtolan sulkeuduttua (ainakin hetkeksi),

mulle on tehnyt niin hyvää

pitkästä aikaa lukea, musisoida,

höpötellä ystävän kanssa, laskea koskea.

Tietää ja kokea todeksi,

että on olemassa muutakin elämää

kuin lapset ja kotikylä.

Ehkä jonain päivänä voimme,
minä ja nuo lapset,
ja he yhdessä toisten kanssa,
elää ja iloita niistä asioista,
jotka nyt tuntuvat olevan meistä niin etäällä.

ps. Täkäläinenkin yhteisö toki käyttää aivoja ja on sivistynyt,
joskin eri tavoin, kuin ihmiset siellä, mistä minä tulen.
On ihmeellistä olla muutoksen tekijä ja samalla muuttua itsekin,
oppia ja opettaa, juuri täällä.

---

"Hanna se lo pasa metida en la casa",

me dijo un adolescente que envidiaba mi bicicleta,

según él, botada sin que alguien le de uso.

Si le contara de todas mis aventuras,

se sorprendería el muchacho.

Gracias a Dios, existen fines de semana como este

en que a los tiempos pude hacer y vivir cosas que me gustan,

además de pasarlo en este pueblecito

con los niños a quienes tanto amo.

Mi sueño es que los niños estos
un día puedan compartir conmigo y con otros
algo de que yo en mi vida he tenido el privilegio
de experimentar
y así sentirme más viva.

Hullu suomalainen intiaanikylässä III

"Aikamoinen huvikumpu",

kommentoi joku joskus blogitekstiäni.

Enpä osannut arvata, että tänä vuonna

tästä Huvikummusta tulisi kesäsiirtola,

jossa on tosiaankin pidetty esillä niin

suomalaista, ruotsalaista kuin persialaistakin

lastenkulttuuria,

kotimaista (mitähän sekin tarkoittaa?)

ja venezuelalaista gastronomiaa,

laulettu viidakko- ja vuoristokichwan kielillä

ja josta käsin on tehty fillari-, pyykki- ja uintiretkiä

läheiselle joelle.

Paras palaute taisi olla se,

että

"Mulla on varmaan tän jälkeen kotona tosi tylsää,

kun täällä on ollut niin paljon tekemistä!"

Samat sanat, lapset,

yritän aina muistaa olevani siunattu,

kun teitä on elämässäni niin paljon!

ps. Tämän loman aikana kolme tyttöä oppi uimaan! Jippii!

Mañana soñaré con algo más / Huomenna unelmoin jostain muusta

Huomenna matkustan naapurimaakuntaan
toteuttamaan unelmaa, joka minulla taisi olla
jo 15-vuotiaana.

Täytyy myöntää, nyt tässä vaiheessa elämää
se vähän hirvittää,
mutta niinhän oikean unelman kuuluukin olla
hieman jännittävä,
ainakin minun mielestäni.

Jos selviän hengissä tulevasta koitoksesta,
kerron kyllä, montako rengasta unelmallani on.

---

Mañana viajaré a otra provincia
para cumplir con un sueño
que creo que tenía desde mis 15 años de edad.

Tengo que admitir que a estas alturas de la vida
me da como susto
pero así son los sueños,
algo de emocionantes,
pienso yo.

Si voy a salir con vida de lo que me espera
seguro que les avisaré de cuántas llantas ha sabido tener
mi sueño.

Ostoksilla - De compras

En ole ehkä koskaan ennen kuullut näin hyvää myyntipuhetta:

"Osta tämä, se kiintyy sinuun,

eikä koskaan juokse karkuun.

Sitten, kun se on kasvanut suureksi,

voit keittää siitä herkullisen sopan."

Amazonia!

En ehkä enää osaisi elää muualla.

Nunca antes me vendieron cosa alguna así:

"Cómprelo, se encariña con usted,

nunca le va a abandonar.

Y cuando se haga grande,

usted podrá hacer una rica mazamorra y comérselo."

Amazonía, ya no sé cómo vivir fuera de ti.

Hullu suomalainen intiaanikylässä I

En muuten enää asu yksin.

Talouteeni kuuluu nykyään vakituisesti

10 jalkaa ja 2 häntää,

ja lisäksi lukuisia vierailevia jalkoja ja häntiä,

jotka vilistävät ja huiskivat

pitkin seiniä, lattioita ja pihapuuta.

Rakkauden teoista sanottakoon sen verran,

että kuljen iltaisin puskassa otsalampun kanssa

heinäsirkkoja etsien,

ja keittelen kanankaulat ja -varpaat erilllisessä kattilassa

– enää en joudu syömään niitä itse.

Välillä teen myös kannullisen mehua niille puussa kiipeileville vierailleni

ja huudatan täysillä lastenlauluja.

Oon viime aikoina lueskellut vanhoja blogitekstejäni

ja voi, kyllä Isä onkin mua hoitanut, kantanut ja opettanut.

Mihin hän vie ja kuinka, sitä en tiedä.

Ainoa asia, mistä olen nyt varma,

on että häneen saan luottaa. Tänään, huomenna, aina.

No es como antes el camino a Quito

Viajé tres veces a Quito, caminata bien jodida en esos años. Para remontar el Napo a palanca se hacía un mes y hasta dos según fueran sus aguas, después se echaba pata de Puerto Napo a Papallacta durante una semana bien jalada. Pasar Guamaní a lomos de una mula flaca como el hambre, por encima de los cuatro mil metros, entre nieves y vientos que hacían olvidar el habla, no era jornada para gentes de poco aliento.
(D.Pando en En la región del olvido de Miguel Angel Cabodevilla)

Ya no es nada visitar Quito, lo sé,
incluso uno puede hacerlo en un solo día.
Yo que vivo por Archidona, casi en Quito,
sé salir de vez en cuando a la gran ciudad
solo para sentir un poco de frío
y ver si todavía funcionan los amortiguadores
del Topo, la camioneta querida.

Observación: ha sido tamya killa, mes de lluvia, solo en el oriente.
¡En Quito está haciendo sol!

Päätin kertaheitolla madaltaa blogini tasoa näillä
ehkä hieman huonolaatuisilla kuvilla.
Quiton tie ei ole enää niin kuin ennen
– voihan pääkaupungissa nykyään käydä päiväseltään!

Ennen piti meloa kuukaudesta kahteen ylävirtaan,
kävellä viidakon halki,
ratsastaa muulilla neljän kilometrin korkeudessa,
ilman pipoa, totta kai!

Nykyisin Myyrä, rakas lava-automme, ja minä,
teemme tuon matkan kahteen suuntaan
saman vuorokauden sisällä.
Mitä sumusta ja rankkasateesta,
kuraputouksista
(on siellä vesiputouksiakin, mutta nyt kesäkuussa on
huono näkyvyys, eikä niitä siksi voi ihailla)
ja piloille menneestä asfaltista.
Quitossa paistaa aurinko!

Ahorita, escribir en mi finlandés me hace bien

Jotkut ovat kyselleet, että mites blogi.

Seuraako tätä muka joku?

Nyt on ollut pitkä kommunikaatiokatkos, kun muut asiat on vieneet mukanaan.

Ei ole oikein ollut mitään kirjoitettavaa.

Ensin olin kuukauden ilman nettiä,

se teki hyvää ja vähän irroitteli somesta ja muusta.

Nyt on ollut töitä ja aikaa vievää arkea.

Inspiroivaa, voimauttavaa maalla asumista,

mutta vain vähän aikaa eritellä omia ajatuksia.

Kiire tappaa luovuuden, sanotaan.

Ei mulla kiirettä ole ollut, täysiä päiviä vain.

Ne kannustaa kehittämään omaa luovuutta

ja toimintakykyä eri tavalla, kuin ennen.

Se on hyvä.

Bellavista Altan lihapatojen äärellä. Kuva: Pekka Paukkala

Niin, asun nyt maalla.

Tajusin juuri, että se on ollut yksi unelmani.

Vuokrataloni ympärillä kasvaa maissi ja maniokki,

onpa tuolla taempana chiliä ja vesimeloniakin.

(Ps. Ne ei kuulu mulle! Hedelmäauto kuitenkin ajaa päivittäin kotini ohi.

Sieltä voi ostaa, mitä mieli tekee.)

Eilen oli siunattu päivä, kun ystäväni tuli auttamaan

sadevesitankin asentamisessa ja fillarin korjaamisessa.

Edellisenä päivänä vähän jo itketti,

kun olin ollut kuukauden ilman juoksevaa vettä

ja se fillarikin lakkasi toimimasta.

Muistin ajat Suomessa, kun fiksailin sitä itse.

Nyt en vaan enää jaksanut.

Eilen, kun vesitankki oli käyttökunnossa,

hyppäsin maastopyörän selkään ja ajoin joelle.

Viidakko tuoksui ja joen vesi tuntui ihanan raikkaalta kuuman päivän jälkeen.

Tuntui myös mukavalta, kun naapuri, kotiin tullessani,

tervehti: "Hyvää iltapäivää, sisko".

Kichwan kielellä.

Rukoillaan, että meistä kaikista tulisi

ihan oikeita siskoja ja veljiä,

Taivaan Isän lapsia.

Haluaisin vielä joskus...

…oppia kertomaan elävästi

ja mahdollistamaan oivalluksia, kasvua.

Voisiko se olla mahdollista
jopa näillä vierailla kielillä?

Onneksi on olemassa kertomuksia
myös ilman sanoja.

Juhannuksen kunniaksi

Ecuador voitti Hondurasin Brasilian kisoissa,

minä söin venezuelalaisen empanadan

ja aloin jostain syystä, pitkästä aikaa, ikävöidä Kolumbiaan.

Ensi vuonna juhannus Suomessa!

ps. Mitä yhteistä on Kolumbialla ja juhannuksella? Haitari!!

(kuva: http://cumbiapoder.blogspot.com)

Rakas päiväkirja, eilen oli kiva päivä.

Ehkä parasta mitä tiedän

on syödä tuoreita viikunoita

ja soittaa viululla

kuubalaista musiikkia.

En vielä tiedä, kumpi on mahdottomampaa -

viikunapuun kasvattaminen Suomessa

vai se, että tällainen suomalainen

oppisi soittamaan kuubalaisia rytmejä.

Onneksi on muitakin maailman parhaita asioita

tehtäväksi ja elettäväksi.

Mi compu todavía tiene la hora del Ecuador / Tietokoneen kello Amerikan ajassa

Me he vuelto extranjera en mi tierra.

Yo que amo la nieve y el frío,

no me atrevo salir de la casa.

Además de congelarme,

tengo miedo del tráfico finlandés,

de todo ese hielo en las carreteras.

Carreteras suramericanas,

todo el desastre de los carros y motos

ya no me daban miedo.

Tampoco lo hacían los bichos de la selva.

Para tener más aventura ya tuve que volver al país

de que dicen

que es mi casa.

A pesar de los desafíos,

estoy feliz por estar aquí.

Feliz por la nieve, por las noches frías con la luna,

por manejar sobre el hielo.

De aquí y de allá soy.

Suomi on outo maa.

Vaikka rakastan lunta ja pakkasta,

en tällä hetkellä uskalla lähteä kotoa.

On liian kylmä.

Liikennekin on pelottavaa Suomessa.

Miten ne autot pysyy tiellä,

miten ne ei kolaroi,

kun on niin liukasta?

Pesin muuten myös pari koneellista kesävaatteita.

Just nyt haluisin käyttää niitä

mieluummin kuin toppahousuja ja villapipoja.

Hiuksetkin on ihan sähköset koko ajan!

Miten tässä maassa voi elää?

Kuitenkin on ihana olla kotona,

liukastella

ja ihailla täysikuuta pakkasyössä.

Alkaa jo tehdä mieli Tornioon fillarin hakuun

ja talvirenkaiden vaihtoon!

Taidan olla kotoisin sieltä kaukaa

mutta myös täältä läheltä.

Joku tekee taas liikaa kerralla / Alguien está haciendo demasiadas cosas a la vez, de nuevo

Estudios.

Trabajo de comunidades,

reforzamiento social,

pedagogía de aventuras.

Trabajo, de vez en cuando.

Idiomas.

Música.

Literatura.

Películas.

Quisiera hacer más, aprender más.

Actividades con los jóvenes de la iglesia.

La hamaca y limonada. (¡pronto llega el verano, prontito!)

Planes sobre el futuro.

Studies.

Community work,

social reinforcement,

adventure education.

Work, sometimes.

Languages.

Music.

Literature.

Movies.

I'd love to do more, to learn more.

Activities with the youth of our churches.

The hammock and citron juice. (The summer is coming soon, soon!)

Plans for the future.

Visité la Wikipedia para hacer un estudio sobre los reyes de Noruega.

¡Ay como me gustaría haber vivido en los tiempos pasados,

en los de las leyendas!

Los reyes noruegos de hoy día se llaman como cualquiera

- Kristian, Hans, Fredrik,

Kristian, Fredrik,

Kristian, Fredrik,

Karl, Karl, Oskar,

Haakon, Olav, Harald...

Pero los nombres de sus antepasados me encantan.

¿qué tal con tener un rey llamado

Harald el Pelo hermoso

Eirik la Hacha de sangre

Harald el Riguroso

Magnus la Pierna descubierta

o Håkon el ancho de espaldas?

Sí, me habría gustado nacer hace como mil años,

en mi país vecino.

Olispa muuten ollut siistiä syntyä Norjaan

vaikka 1100-luvun taitteessa ja saada hallitsijakseen

kuningas Maunu Paljassääri!

Löysin hienoja norjalaisia kuninkaannimiä Wikipediasta enemmänkin -

Harald Kaunotukka,

Eerik Verikirves,

Harald Harmaaturkki,

Sigurd Jerusaleminkävijä,

Maunu Sokea...

Nää kuninkaalliset pitää muistaa

sit joskus kun mietin,

kenen mukaan nimeäisin omat lapseni!!

Lo he pasado leyendo / Have been reading

Hay dos libros que me encantan:

No se admiten personas perfectas de John Burke

y Manual de supervivencia de Anthony Greenbank.

El libro de John Burke habla de una revolución

que quiero ver yo en las iglesias

- de la gente viniendo a Cristo tal como son.

Ya no quiero ver a la gente ni a mí misma

camuflándose, tratándose curar antes de venir

a los pies de Jesús

quien nos puede sanar y salvar mucho mejor

que nosotros mismos.

Quiero ver las iglesias abriendo sus puertas

para todos.

Quiero ver iglesias con un ambiente donde tú y yo

nos sintamos de casa

- aceptados, amados tal como somos.

Solo así Cristo nos podrá cambiar,

no a la imagen que tenemos nosotros de un cristiano ejemplar,

sino a la imagen suya.

El otro libro, el de Anthony Greenbank,

lo hallé en una librería de segunda mano.

Fue publicado en el año 1967.

Tanta risa me ha dado ya.

Creo que después de leer este libro

vaya a superar cualquier situación difícil

- soledad, falta de espacio, sequedad, humedad,

oscuridad, frío, calor y velocidad

entre otras.

Es bueno mi Dios.

Tantos desafíos, tanta soledad, tanto estrés he pasado.

Ahora me di cuenta de que no deben ser así las cosas.

Ya voy a leer más, escuchar más música que me gusta.

Ya voy a estar con mi gente, con los que están cerca,

y de vez en cuando llamarles a ellos que están lejos.

Necesito vivir, respirar.

Necesito disfrutar de lo bueno que mi Dios me da.

El jueves voy a tener examen de sueco.

El sueco lo he olvidado todo todito

y por eso un poco me preocupa el examen aquello.

El hoy día pasé a tres kilómetros de mi casa,

al lado de Suecia,

con propósito de hablar sueco con los clientes

de mi amigo peluquero.

Terminé hablando finés, inglés, español

y unas palabritas de perso.

Habrán otros días para el sueco.

Por ahora dos cosas me gustan en Finlandia: ¡el frío y el idioma!

Vein fillarin huoltoon,

kun en millään jaksanut korjata sitä ite.

Mutta mitä mie nyt keksin

koulun vastapainoksi?

Ristipistotöitä?

Kudontaa?

Kukka-asetelmien tekoa?

(Ya resolví mis problemas del tiempo libre. Hallé partituras cubanas. ¡Epaaaa!)

Myönnän...

...viimein, että on tässäkin maassa korruptiota.

Vai mitä sanotte tästä?

Syöntikypsiä avocadoja, olkaa hyvä!

Hinta on toki kolminkertainen

niihin normicadoihin verrattuna.

Hohhoijaa.

Me han dicho que Finlandia sea el país menos corrupto en todo el mundo.

Pero ahora admito que aquí también hay corrupción.

Estos aguacates -listos para comer- cuestan tres veces más que las paltas normales.

Si estos son diseñados para comerlos,

¡ya no sé qué hacer con los aguacates más económicos!

I've been told Finland is a country with almost no corruption.

First in the list among all the countries of the world.

But now I admit we have corruption here as well.

These ready-to-eat-avocados cost three times more

than the normal ones.

If these are designed for eating,

I wonder what are the cheaper ones for!

Una razón más para casarme / Another reason to get married

Tein muuten ruusunmarjahilloa.

Useamman tunnin hommahan se oli,

katsokaa vaikka ruusunmarjan sisälle

jos ette muuten usko.

Nyt en sitten saa sitä hillopurkkia auki.

Missä se hitsin mies viipyy??

Guau, ahora también los investigadores lo entienden! / Wow, now also the researchers know it!

Estoy leyendo un libro que fue publicado en el 2005. Habla del liderazgo de hoy día. Dice que en esta sociedad moderna los líderes tienen que dirigir capacitando, sirviendo y apoderando a sus empleados. Que un líder moderno la ayuda a la gente a lograr resultados máximos y hace que un grupo de personas haga cosas correctas.

A mí me han dicho que la Biblia sea un libro obsoleto. Pero yo insisto que Jesús estaba hablando de estas cosas, de este modernísimo liderazgo 'flow' hace dos mil años ya. Él lo estaba viviendo. Yo quiero hacerlo también.

I'm reading a book that was published in 2005. It discusses about modern leadership. It says that in these days the leadership needs to be training, serving and empowering. It states that a modern leader helps people to achieve the best results and makes a group of people to do right things.

I've been told that the Bible is an old-fashioned book. But I'm sure that Jesus spoke about this, about this extremely modern flow-leadership already two thousand years ago. He was living it. I want to do it, too.

Como prepararse para el invierno largo / How to face the long winter

Ahora llevo un año viviendo en el norte de mi país.
Estos doce meses me han servido en hacerme más finlandesa de nuevo.
He vuelto a mis raíces y hallado nuevas.

Pero al respecto a las cosas que me he traído de la capital
veo que todavía hay algo que hacer antes de que sea laponesa de pura cepa.



Now I've lived one year in the North.
In these twelve months I've become quite Finnish again.
I've got back to my roots and found new ones.

But when I look at things I've brought with me from the capital city
I see that there's still a way to go before being a real Lapp.

Soy finlandesa, tengo que ser sarcástica también / I'm a Finn - I need to be sarcastic as well

Postiluukusta tipahti eilen yksityisten alojen työeläkeote.
Kattelin ja kääntelin ja päätin sitten vilkasta kunnalliselta puoleltakin tienaamani eläkkeet.
Netistähän ne löytyivät - viime vuoden loppuun mennessä 93 senttiä.
Jea! Pitäisköhän laittaa jo eläkepaperit vetämään?

No, niinhän se on, että vaikka monenlaista on tullut tässä elämässä tehtyä,
kaupungin hommissa oon ollut tosi vähän.
Tänä vuonna sit tosin vähän enemmän.

Henkilökohtainen eläkeikäkin oli mulle Kuntien eläkevakuutuksessa laskettu.
Vuoden 2048 lopulla alkais eläke juosta
(toivottavasti silloin jo vähän euroa enemmän ;) ).
Mutta hei, 2048, sehän on ihan kohta!
Mitä tässä enää ehtii sitä ennen tehdäkään?
Tuskin mitään.
En taida edes yrittää.

Tan corto es el verano. Después del verano va a nevar. Pronto voy a jubilarme también.
Rápidamente pasa el tiempo, creo que no va a haber tiempo para hacer nada.
Creo que ya no vaya a hacer nada.

The summer is so short. Very soon it will be snowing again. I'll retire very soon as well.
The time goes on so quickly, I think there'll be no time to do anything.
I think I'll do nothing anymore.