Hullu suomalainen intiaanikylässä I

En muuten enää asu yksin.

Talouteeni kuuluu nykyään vakituisesti

10 jalkaa ja 2 häntää,

ja lisäksi lukuisia vierailevia jalkoja ja häntiä,

jotka vilistävät ja huiskivat

pitkin seiniä, lattioita ja pihapuuta.

Rakkauden teoista sanottakoon sen verran,

että kuljen iltaisin puskassa otsalampun kanssa

heinäsirkkoja etsien,

ja keittelen kanankaulat ja -varpaat erilllisessä kattilassa

– enää en joudu syömään niitä itse.

Välillä teen myös kannullisen mehua niille puussa kiipeileville vierailleni

ja huudatan täysillä lastenlauluja.

Oon viime aikoina lueskellut vanhoja blogitekstejäni

ja voi, kyllä Isä onkin mua hoitanut, kantanut ja opettanut.

Mihin hän vie ja kuinka, sitä en tiedä.

Ainoa asia, mistä olen nyt varma,

on että häneen saan luottaa. Tänään, huomenna, aina.