2021 ja vähän jouluisia ajatuksia

Tämäkin vuosi oli sukkulointia kahden – ei vaan useamman – kulttuurin välillä. Mistä minä oikein olen kotoisin?

Joku kysyi, millaista oli käydä kotona, siellä tuhansien järvien maassa. Itse mietin, kuinka ihana oli päästä kotiin takaisin, tänne, missä perheeseeni kuuluu epälukuinen määrä siipikarjaa ja kaksi koiraa.

Ainahan sitä tulee ladattua odotuksia erinäisiin tapahtumiin, kuten nyt vaikka Suomen matkaan ja jouluun. Kahdessa eri Zoom-tapaamisessa kyseltiin nyt joulun alla, millaisia ovat ne parhaat joulumuistot. Menin ihan lukkoon enkä tiennyt, mitä sanoa, kun jouluhan on tunnetusti lasten ja perheen juhla, eikä minulla sellaisia ole.

Olen ajatellut, että Jumala on siunannut minua valtavalla kulttuurien ja kokemusten rikkaudella. On perheitä, kieliä, maisemia, ruokaelämyksiä ja vaikka mitä.

Mutta on myös se kaipuu. Ei lähetystyö ole sitä, että saa valikoida parhaat puolet joka maasta. Se on luopumista, luovuttamista.

Muistan, kun vasta opettelin espanjan kieltä ja sen omaksuakseni luovuin pitkäksi aikaa jostain minulle todella tärkeästä – suomenkielisen Raamatun lukemisesta. Viime vuosina olen kipuillut sitä, kun ei ole ystäviä täällä lähellä, ei seurakuntayhteyttä, eikä sitä perhettä, vaikka juuri näiden asioiden puolestapuhuja tahdon olla, niin kuin nyt sen äidinkielisen Jumalan Sanankin.

Mielen päällä on ollut Tommy Helstenin lanseerama Saat sen, mistä luovut. Eikö kristinuskossa olekin kyse juuri siitä? Eikö se olekin Jeesuksen malli meille seuraajilleen? Eikö Hän jättänyt yhteyden Isänsä kanssa tehdäkseen meistä perheensä jäseniä? Elikö Ihmisen Poika täällä maan päällä loisteliaissa oloissa? Saiko Hän kokea yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä omiensa taholta? Entä tänään, tänä jouluna, saako Hän pitää meidät lähellään, iloita yhteydestä meidän kanssamme?

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. 

Fil. 2:5-9

Rohkaisevaa on se, että ajan kanssa aloin kokea espanjan toiseksi sydämeni kielistä. Luovuin hetkeksi Raamatun täydellisestä ymmärtämisestä, voidakseni todella imeä Jumalan Sanaa itseeni ja jopa opettaa sitä muille toisella, minulle aiemmin vieraalla kielellä. Voisiko jotain tämän kaltaista tapahtua myös muiden kaipaamieni asioiden suhteen? Voisiko Jumala vielä yllättää minutkin ja kääntää tämän hetkiset haasteeni siunaukseksi ei vain minulle, vaan laajemmallekin joukolle? Hänellä todella on siihen varaa.