Tänään väsytti,
mutta kun olin luvannut lapset kylään.
Siinä he sitten istuivat,
neljä alakouluikäistä poikaa, pöytäni ympärillä.
Lauloimme aarrekartasta
ja keskustelut liikkuivat maan ja taivaan välillä
– kirjaimellisesti.
Lapset halusivat tietää, onko Suomessa lunta,
ja että loiko Jumala planeetatkin.
Sitten pelattiin,
merirosvolaivaa ja palapelejä.
Laitoin lastenmusiikin taustalle
ja otin koiran syliin.
"Voisitko laittaa musiikkia kovemmalle?"
pojat kysyivät.
Ja lauloivat mukana melkein kaikki laulut.
Tiensinhän, tieni tän, sille lähtiessäin
kiertävän kautta synkeiden seutujen...
Kun kuljen laulaen, pelkää niin paljon en.
Kun kuljen halki varjojen ja pimeiden polkujen,
niin kuljen laulaen.
(Lasse Heikkilä)
