Nyt on takana kohta kuukausi yksineloa täällä Tenassa,
eikä se nyt niin kauheaa ole ollut.
Ystävät tosin väittävät minun laihtuneen
ja kantavat siksi ruokaa mukanaan
kylään tullessaan.
Ihan niin kuin muka en yksin ollessani söisi mitään!
Peltikatto on ollut ihan toimiva ratkaisu,
kuumahan täällä on joka tapauksessa.
Sateen äänet kuuluvat hyvin
ja niin kuuluu myös pikkulintujen konsertti.
Linnut viihtyvät seinäni takana kasvavassa puussa
ja myös peltikatollani.
Onpa yksi linnunpoika käynyt jo kahdesti kylässäkin,
kiemurrellut jostain raosta selvittämään,
kuka täällä sen naapurissa oikein asuu.
Maisemissakaan ei ole valittamista,
näkyyhän ikkunastani pilvettöminä päivinä
Sumaco-tulivuori.
Kuu nyt ei ole aivan sitä, mitä Suomessa,
mutta kyllä sitäkin katselemaan pystyy ;)
Vettä ei aivan joka päivä tule hanasta,
mutta onneksi on tosiaan nuo rankkasateet.
Lattianpesu, tiskaus ja moni muu asia hoituu helposti
ilmaisella sadevedellä,
jonka keräystä varten minulla on erinomainen hana!
Oma koti on tosi tärkeä asia,
varsinkin täällä kaukana.
Rukoilen, että kotini voisi olla
siunaukseksi myös muille ihmisille,
ja että sieltäkin käsin voisin tehdä niitä tehtäviä,
joita Isä minulle antaa.
