viernes, 26 de marzo de 2010
domingo, 7 de marzo de 2010
A death for my debt - Una muerte por mi deuda
El hoy fue un día de fiesta,
de la santa cena en la iglesia.
Hoy la celebré aquí en casa,
en la iglesia de mi pueblo, digo,
junto con un par de abuelitos.
La santa cena me habla de dos cosas especialmente
- de la unidad que podemos tener en Jesús,
de la importancia de ella,
y del pacto nuevo con Dios,
de la libertad y salvación que podemos obtener en Él
que dio su vida por mi deuda.
Al respecto a la unidad,
hoy no me importó para nada el hecho
de que fui yo la única joven en la iglesia.
Me sentí bien en familia
y creo que así se habrían sentido los demás jóvenes también
si hubieran estado allí.
Hace unos días alguien me preguntó
si en verdad todavía existen grupos étnicos
aislados como el del video este.
Sí, claro que sí.
Como 2500 de ellos todavía ni han escuchado
de las razones para nuestra fiesta de hoy.
¿Quién se lo contará?
See the complete video (9:25 minutes)
Takana alkaa olla juhlapäivä,
ehtoollisen vietto.
Tällä kertaa täällä kotikirkossa, pohjoisessa,
edeltävien viikkojen meininkiä
hieman vanhemman väen kanssa.
Ehtoollinen muistuttaa mua ainakin kahdesta asiasta
- siitä yhteydestä, jota Jeesus meille tarjoaa, sen tärkeydestä,
sekä uudesta liitosta Jumalan kanssa,
siitä vapaudesta ja pelastuksesta Hänessä,
joka antoi elämänsä maksaakseen mun velkani.
Mitä sitten yhteyteen tulee,
tänään mua ei haitannut ollenkaan se,
että olin ainoa nuori kirkossa.
Tunsin olevani kotona ja luulenpa,
että niin olisivat muutkin nuoret tunteneet,
elleivät olisi juuri tänään sattuneet olemaan jossain muualla.
Joku aika sitten multa kysyttiin,
onko tällä videolla kuvatun kaltaisia ihmisryhmiä vielä olemassa.
On, ilman muuta.
Suurin piirtein 2500 näistä kansoista ei vielä ole edes kuullut
noista mun tän päiväisen juhlani syistä.
Who will tell them?
miércoles, 3 de marzo de 2010
Hemma igen!
Sí, estoy en casa.
Estoy como agradecida por la vueltecita que pude hacer por mi Escandinavia.
A decir verdad casi no he conocido mis países vecinos
y por eso me encantó poder viajar tantas horas en tren, bús, y ¡hasta en taxi!
En mi viaje aprendí muchísimo, recordé cosas viejas
y además me entusiasmé... de tanto.
Espero seguir aprendiendo aquí en mi Laponia.
Claro que me choca un poquito esto de estar en casa de nuevo,
trabajar, tomar tantas responsabilidades otra vez.
Claro que quisiera todavía viajar y sentirme libre.
Pero creo que pueda seguir viviendo en el futuro también
- en este mes voy a tener unas visitas bien esperadas,
y este año va a seguir siendo lleno de viajar.
¡Les contaré más justo que lo viva!
Pohjoismaiden kierros on onnellisesti ohi
ja mie kotona niin rikkaana, niin siunattuna, niin paljon oppineena.
Oppiminen ja täysillä eläminen toivottavasti jatkuu täällä Lapissa...
Vähän kyllä hirvittää taas tää arjen ja kaikkien vastuiden kohtaaminen,
erilainen kasvaminen.
Mutta tää vuosi näyttää kuitenkin aika hyvältä
- jo tässä kuussa saan kylään ihania, kauan odotettuja ihmisiä,
ja matkantekokin jatkuu tulevina kuukausina.
Kerron lisää näistä heti kun elän ne!
Suscribirse a:
Entradas (Atom)