Me están pidiendo fotos de la nieve, de renos y aurora borealis.
Ando sin cámara actualmente,
lo vivo todo,
miro, escucho y respiro,
porque ya lo sé, después todo esto me hará demasiada falta.
Digo, no es que vea cosas hermosas seguidamente.
No es un paraíso donde yo vivo, de donde soy,
aunque seguramente tiene sus cosas buenas.
De igual manera sigo compartiendo,
viendo mis fotos desde hace años,
de los ríos Yasuní y Magdalena,
del volcán Sumaco y nuestro monte más alto, Halti,
de los amigos y días vividos, sentidos, respirados,
de la familia, de la música
y de todos los colores,
de aquí y allá.
Ya ni sé qué lugar está lejos y donde estoy cerca,
pero lo que sé,
es que hay que seguir viviéndolo.
 |
| En la cima del volcán Sumaco - Sumaco-vuoren huipulla |
Multa on pyydetty kuvia lumesta, poroista ja revontulista.
En melkein edes käytä kameraa juuri nyt,
vaan elän sen kaiken.
Katselen, kuuntelen ja hengitän,
koska tiedän, että kaikkea tätä tulen ikävöimään,
ihan liikaa.
Eihän täälläkään pelkkää kaunista ole.
Ei kotimaani ole paratiisi, niin kuin jotkut tuntuvat ajattelevan,
vaikka täällä onkin paljon hyvää, paljon.
Joka tapauksessa katselen ja jaan myös vanhoja kuvia,
pääasiassa niitä.
Kuvissa näkyvät Yasuní- ja Magdalena-joet,
tulivuori Sumaco ja meidän korkein vuoremme, Halti.
Niissä näkyvät myös ystävät
ja heijastukset niistä päivistä, jotka olen elänyt, tuntenut, hengittänyt,
perhe, musiikki ja kaikki värit,
täällä ja siellä.
En edes enää tiedä, missä olen kaukana ja missä on se paikka, josta voin sanoa,
että se on lähellä.
Tiedän vain, niin kuin ennenkin,
että nyt on aika elää.
