en Holzhausen

¡Saludos de Alemania! La semana ha pasado llena de trabajo, desde las mañanas hasta las noches, cada día. Espero que haya aprendido algo que pueda usar en el futuro, por lo menos todo ha sido muuuuuuuy interesante y sí, todavía me quedan dos semanas aquí estudiando etnomusicología.

Dos cosas de que el Señor me ha recordado: Él sigue Su obra perfecta, levantando Su ejército que le sirva, y cumpliendo Sus planes, Y: mejor me sería estar cerquitita de Él, escuchándole y obedeciéndole, siempre.

La primera cosa realicé (es raro, cuán rápido olvido lo que ya he aprendido) en Saarijärvi, mi pueblo natal. Fui a visitarlo el viernes antes de venir a Alemania, y muchas cosas y recuerdos tenía que procesar en esas horas allí. A veces me da tristeza que ya no soy parte de ese pueblo como antes solía ser, ya tengo mis raices en otros lugares también... A veces es duro ver que ellos, mi gente, siguen su vida allí y yo ya no soy parte de esa. Ese viernes había un concierto cristiano allí, performaron varios grupos y artistas de las iglesias locales, de "nuestras iglesias." Y otra vez ví algo de que Dios está haciendo: usándonos; a ellos, mi gente, allí, y a mí también, creo, dondequiera que esté. Buscando gente, que le alabe con toda su vida, y equipándola para el servicio.

Y aquí en Alemania estoy, dejándole equiparme. En medio de toda prisa y montones de trabajo que hemos tenido, se me olvidó lo que es la cosa más importante de mi vida: estar cerca, pegado, a Él. En Su paciencia otra vez Él me lo dijo. Para que no sólo le sirva, pero que también le conozca.

---

Terveisiä Saksasta! Viikko on kulunut, aamusta yöhön asti täynnä työtä, joka päivä. Toivon oppineeni jotain, josta olisi jatkossa hyötyä, ainakin kaikki on ollut tosi mielenkiintoista ja vielä on jäljellä kaksi viikkoa etnomusikologian opiskelua.

Kahdesta asiasta Herra on mua muistuttanut: Hän jatkaa täydellistä työtään, nostaen armeijan joka palvelee Häntä, ja toteuttaen suunnitelmansa, JA: miun olis vaan parempi olla ihan lähellä Häntä, kuunnellen Häntä ja totellen, aina.

Ensimmäisen asian tajusin (omituista, miten nopeasti unohdan opitut asiat) Saarijärvellä. Kävin siellä perjantaina ennen Saksaan lähtöä, ja pitipä taas käydä läpi monenlaisia asioita siellä ollessani. Joskus vain tuntuu kurjalta se, etten oo enää osa sitä kaupunkia, niin kuin ennen olin, nyt mulla on juuria niin monessa muussakin paikassa. Joskus on vaikeaa huomata että miun ihmiset siellä jatkaa omaa elämäänsä, enkä mie enää kuulu siihen kuvioon niin kuin ennen. Tuona perjantaina siellä oli hengellinen konsertti, jossa esiintyi monia ryhmiä ja artisteja paikallisista seurakunnista. Ja taas näin jotain, mitä Jumala on tekemässä: käyttää heitä, minun ihmisiäni, siellä, ja minuakin luullakseni, missä olenkaan. Etsii ihmisiä, jotka ylistävät Häntä koko elämällään, ja varustaen heitä palvelukseen.

Ja täällä Saksassa oon, "varustettavana." Kaiken kiireen ja työn keskellä miulta pääsi unohtumaan se, mikä oikeasti on elämässäni tärkeintä: olla lähellä, ihan kiinni Hänessä. Kärsivällisyydessään Hän taas puhui mulle siitä. Etten vain palvelisi, vaan myös tuntisin Hänet.

vistazos a finlandia

Si pues, ya no tengo acceso al Internet ni tengo tiempo para ir allí, ya saben uds que no hay tiempo para nada en Finlandia ¿verdad? Ahora son las doce por la noche, ya se ha oscurecido un poquito allá afuera (están cortándose los días, ya no hace sol 24 horas al día como hacía hace dos semanitas todavía) y casi estoy durmiendo... Estoy visitando a mis padres en Jyväskylä y aprovechando el Internet que tienen aquí.

Hace una semana por fin salí de vacaciones y viajé cinco horas en bús hasta la casa de mis papás. Tremendo, en Colombia no me importaba si tenía que viajar 14 horas o más, pero aquí me canso con cinco horitas... Creo que pronto tengo que volver pa´América para que no enflojezca más (¿¿otra vez una nueva palabra que inventé yo??) aqui. Bueno, el viernes vine a Jyväskylä, el sábado participé el matrimonio de mi prima aquí, después viajé a Kuopio (tres horas en carro) donde había la conferencia anual de mi iglesia, el domingo volví a Jyväskylä, mañana iré a Saarijärvi (una horita de aquí) y el sábado volveré a Helsinki para viajar a Alemania el domingo, ¿les parece relajante? ;)

Así es mi vida aquí en el Polo. Ya no sé pararme. Pero no me importa cuando sea según la voluntad de mi Padre Celestial. Veo que Él me ha guiado hasta aquí y me sigue guiando. He podido pasar unas vacaciones cortitas, descansar un poco y ver a algunos familiares y amigos, y el resto de mis vacaciones voy a pasar en Alemania estudiando en un curso de Wycliffe (una organización cristiana). Después, si Dios me lo permite, volveré a Helsinki y seguiré en mi trabajo y estudios.

...TRATANDO DE SER MEXICANA...MEKSIKOLAISTA LEIKIN...

---
---
---

Hace una semana volvió mi hermana de Suiza. Fui a recibirla en el aeropuerto y otra vez realicé que si es verdad lo que dicen de que la casa del misionero es solo en el avión. Aunque no pienso que sea misionera, de verdad me sentí como en casa allí esperando a mi hermana, imaginándome a viajar para algún lado... Me daba muchas ganas irme a un avión y estar otra vez de viaje. Eso es lo que quiero siempre - mientras en América, me dan falta los de aquí, mientras aquí en Finlandia, no soporto estar lejos de ustedes... Más fácil sería siempre estar de viaje, esperando la llegada. Y a la vez puedo decir que claro que si estoy de viaje, todo el tiempo, el destino es el cielo y antes de eso voy a encontrar muchos lugares y muchas personas y situaciones maravillosas, ¿verdad? Es un poco difícil explicar lo que siento pero espero que entiendan un poquito por lo menos de lo que pienso... ahora traduciré esto en mi idioma y después prontito viajaré a Alemania pa´estudiar MUSICA...!!! Espero que les pueda escribir un poquito desde allá también.



---

Jep, enää mulla ei ole nettiyhteyttä, eikä tosin ole aikaakaan sitä hyödyntää, kaikkihan tietävät ettei Suomessa ole aikaa mihinkään, vai mitä? Nyt on kello kaksitoista yöllä ja ulkona hämärtää (niin tosiaan, päivät lyhenee jo, eikä aurinko paista enää 24/7, niin kuin se teki vielä pari viikkoa sitten), melkein nukun jo... Oon kyläilemässä vanhemmillani Jyväskylässä ja hyödynnän heidän nettiään samalla.

Viikko sitten pääsin lopulta lomille ja tulin suoraan bussilla Jyväskylään, matka kesti viisi tuntia. Kamalaa, Kolumbiassa mua ei haitannut yhtään, vaikka jouduin matkustamaan kerralla yli 14 tuntia, mutta täällä väsyn mitättömistä viidestä... Pian ois päästävä takaisin Amerikkaan, etten löystyisi (kääk! nyt tuli luotua sekä uutta espanjaa että uutta suomea...tuo verbi tulee sanasta löysäillä) ihan kokonaan... Okei, perjantaina siis tulin Jyväskylään, lauantaina osallistuin serkkuni häihin ja menin sitten Vapiksen Kesäjuhlille Kuopioon, sunnuntaina palasin sieltä, huomenna meen Saarijärvelle ja ylihuomenna takaisin Helsinkiin matkustaakseni sunnuntaina Saksaan, eikö vaikutakin rentouttavalta? ;)

KOTITALO-MI CASITA EN HELSINKI

---
---
---

Tällaista tää mun elämä täällä Navalla on. En osaa pysähtyä. Mutta ei se mua haittaa, jos se on vain mun Taivaan Isäni tahto. Huomaan Hänen johtaneen mut tähän ja Hän jatkaa johdatustaan. Oon saanut nyt lomailla ja levätä vähän, tavata sukulaisia ja ystäviä, ja lopun lomastani vietänkin sitten Saksassa opiskellen Wycliffen kurssilla. Ja sitten, jos Herra suo, palaan Helsinkiin töihin ja opiskelemaan.

Viikko sitten tuli siskolikka Sveitsistä. Menin häntä vastaan lentokentälle ja tajusin taas, miten totta on se sanonta, että lähetystyöntekijän koti on vain lentokoneessa. En kutsuisi itteäni lähetiksi, mutta tosiaankin tunsin oloni kotoisaksi siellä odotellessani, kuvitellen itseni matkustamaan johonkin... Teki tosi paljon mieli vain mennä koneeseen ja olla taas matkalla. Sitähän mie aina haluan - Amerikassa ikävöin kaikkia Suomessa olevia, Suomessa ikävöin rakkaitani siellä toisella mantereella. Helpointa olis olla aina matkalla, odottaa perille pääsyä. Ja kuitenkin samalla voin sanoa että totta kai mie olenkin matkalla, määränpäänä taivas ja ennen saapumista tulen löytämään ja kohtaamaan monia ihmeellisiä paikkoja, ihmisiä ja tilanteita... vai mitä? Se siitä, tämä tyttö lähtee unten maille ja opiskelee kohta Saksassa MUSIIKKIA!