Arkiaamuna

Jospa saisimme sielumme auki,

ehkä aukeais hyvyyden ovet.

- Pekka Huokuna: Aleppon kellot

Tänäänkin, täällä viidakon uumenissa,

kaukana sotien ja kriisien riepottelemasta vanhasta maailmasta,

kaukana kaupunkien sekavuudesta ja hämmennyksestä,

valmistaudun kertomaan hyvää sanomaa

Jumalan tiestä, rauhasta ja vapaudesta,

lasten kielellä,

kaikille, jotka sitä haluavat kuulla.

Naiiviako?

Kyllä ne kriisit ja hämmennys ovat tännekin saapumassa.

Onko muuta tapaa varustautua,

kuin avata sydämensä, elämänsä,

Ainoalle, joka voi meitä auttaa ja armahtaa?

Elää niin, että Hyvyys saisi hallita,

tänään, täällä,

ja kerran siellä jossain, ikuisesti.

Hullu suomalainen intiaanikylässä II

Tänään väsytti,

mutta kun olin luvannut lapset kylään.

Siinä he sitten istuivat,

neljä alakouluikäistä poikaa, pöytäni ympärillä.

Lauloimme aarrekartasta

ja keskustelut liikkuivat maan ja taivaan välillä

– kirjaimellisesti.

Lapset halusivat tietää, onko Suomessa lunta,

ja että loiko Jumala planeetatkin.

Sitten pelattiin,

merirosvolaivaa ja palapelejä.

Laitoin lastenmusiikin taustalle

ja otin koiran syliin.

"Voisitko laittaa musiikkia kovemmalle?"

pojat kysyivät.

Ja lauloivat mukana melkein kaikki laulut.

Tiensinhän, tieni tän, sille lähtiessäin

kiertävän kautta synkeiden seutujen...

Kun kuljen laulaen, pelkää niin paljon en.

Kun kuljen halki varjojen ja pimeiden polkujen,

niin kuljen laulaen.

(Lasse Heikkilä)

Hullu suomalainen intiaanikylässä I

En muuten enää asu yksin.

Talouteeni kuuluu nykyään vakituisesti

10 jalkaa ja 2 häntää,

ja lisäksi lukuisia vierailevia jalkoja ja häntiä,

jotka vilistävät ja huiskivat

pitkin seiniä, lattioita ja pihapuuta.

Rakkauden teoista sanottakoon sen verran,

että kuljen iltaisin puskassa otsalampun kanssa

heinäsirkkoja etsien,

ja keittelen kanankaulat ja -varpaat erilllisessä kattilassa

– enää en joudu syömään niitä itse.

Välillä teen myös kannullisen mehua niille puussa kiipeileville vierailleni

ja huudatan täysillä lastenlauluja.

Oon viime aikoina lueskellut vanhoja blogitekstejäni

ja voi, kyllä Isä onkin mua hoitanut, kantanut ja opettanut.

Mihin hän vie ja kuinka, sitä en tiedä.

Ainoa asia, mistä olen nyt varma,

on että häneen saan luottaa. Tänään, huomenna, aina.

Ahorita, escribir en mi finlandés me hace bien

Jotkut ovat kyselleet, että mites blogi.

Seuraako tätä muka joku?

Nyt on ollut pitkä kommunikaatiokatkos, kun muut asiat on vieneet mukanaan.

Ei ole oikein ollut mitään kirjoitettavaa.

Ensin olin kuukauden ilman nettiä,

se teki hyvää ja vähän irroitteli somesta ja muusta.

Nyt on ollut töitä ja aikaa vievää arkea.

Inspiroivaa, voimauttavaa maalla asumista,

mutta vain vähän aikaa eritellä omia ajatuksia.

Kiire tappaa luovuuden, sanotaan.

Ei mulla kiirettä ole ollut, täysiä päiviä vain.

Ne kannustaa kehittämään omaa luovuutta

ja toimintakykyä eri tavalla, kuin ennen.

Se on hyvä.

Bellavista Altan lihapatojen äärellä. Kuva: Pekka Paukkala

Niin, asun nyt maalla.

Tajusin juuri, että se on ollut yksi unelmani.

Vuokrataloni ympärillä kasvaa maissi ja maniokki,

onpa tuolla taempana chiliä ja vesimeloniakin.

(Ps. Ne ei kuulu mulle! Hedelmäauto kuitenkin ajaa päivittäin kotini ohi.

Sieltä voi ostaa, mitä mieli tekee.)

Eilen oli siunattu päivä, kun ystäväni tuli auttamaan

sadevesitankin asentamisessa ja fillarin korjaamisessa.

Edellisenä päivänä vähän jo itketti,

kun olin ollut kuukauden ilman juoksevaa vettä

ja se fillarikin lakkasi toimimasta.

Muistin ajat Suomessa, kun fiksailin sitä itse.

Nyt en vaan enää jaksanut.

Eilen, kun vesitankki oli käyttökunnossa,

hyppäsin maastopyörän selkään ja ajoin joelle.

Viidakko tuoksui ja joen vesi tuntui ihanan raikkaalta kuuman päivän jälkeen.

Tuntui myös mukavalta, kun naapuri, kotiin tullessani,

tervehti: "Hyvää iltapäivää, sisko".

Kichwan kielellä.

Rukoillaan, että meistä kaikista tulisi

ihan oikeita siskoja ja veljiä,

Taivaan Isän lapsia.

¡Por fin se terminó la capacitación de los docentes!

Estoy cansada de esforzarme por hacerme entender

ya por tres semanas.

Al mismo tiempo tan agradecida por aquellas personas en mi lado,

quienes me entienden a pesar de ser extranjera y no sé que.

En estas semanas he aprendido mucho,

he logrado mucho,

y decidido seguir adelante, siempre.

Enfrentando los desafíos que la vida me da,

disfrutándolos, con gratitud y alegría.

+++

Opettajainkoulutus on tältä erää ohi, vihdoinkin.

Väsyttää yrittää tulla ymmärretyksi, selittää vaikeita asioita vieraalla kielellä ihmisille, jotka ovat kasvaneet niin erilaisten asioiden ympäröiminä.

Tuntuu ihmeelliseltä, että täällä on, kuitenkin,

niin monia, jotka ymmärtää minua,

vaikka olenkin ulkomaalainen ja vaikka mitä muuta outoa ja ihmeellistä ;)

Oppiminen, onnistumiset, sisulla eteenpäin -meininki jatkuu,

elämän haasteet jatkuvat,

ne, jotka oikein ymmärrettynä tuovat tielleni niin paljon hyvää – ja iloa.

Maalla ja kaupungissa

Työmatkan voi kulkea niin monella eri tavalla.

Kotona, fillarin lisäksi, mua houkuttelee edelleen tuo mahtava Sumaco.

Viidakossa Napo-joki vie huolet mukanaan.

On siunattua olla kiitollinen,

iloita tästä, nyt.

Me dieron trabajo / I've got a job

La baba ya me había hecho falta. Otra vez estoy trabajando con gente especial. Sigo estudiando pero me encanta poder estar en contacto con baba y otras realidades de la vida. Con las de la imagen de abajo también, claro que sí.



I had already missed the drool. I'm working again with mentally challenged people. I'm continuing my studies but I love the possibility to keep in contact with the drool and life's other realities. Of course with those of the photo as well.

¿Hace solamente una semana que estaba en Jyväskylä? / Was it only a week ago that I was in Jyväskylä?

TRABAJO. No se ha acabado la lucha todavía. Mis pelados me siguen encantando. Quiero subrayar: no son muñecos o niños pequeños. Son adultos que saben opinarse también y a veces lo hacen con fuerza. Por eso he usado venda elástica en mi mano en estos días. Me siguen desafiando cada día en muchas maneras. Siempre me asombran su potencia y su sentido de humor.

CASA. Estos últimos días he estado con gripe. El viernes y el sábado pasé en casa durmiendo, leyendo, surfeando en el internet - haciendo nada. Tratando de recuperarme no más.















LA SELVA AFUERA. Ya descubrí que no tengo que ir al extranjero para encontrarme en una selva. La jungla está al otro lado de nuestra calle. En este año el verano llegó tempranito y todo está verde ya. Espero que alcance tomar un par de fotos del río y de la vegetación cerca de mi casa, antes de que... bueno, antes de que llegue pleno verano con vistas diferentes.

IGLESIA. El martes ensayamos con los chicos y practicamos una cumbia viejota. Chévere. ¡Que sentido de humor tiene mi Señor al darme una vida así aquí en Finlandia! Todavía no he aprendido vivir como lo hacen los finlandeses. Ya no me importa, no mucho. Hoy había almuerzo del día de las madres en la iglesia y yo pasaba todo el día en la cocina. Bueno, salí para un ratico para interpretar la prédica de un pastor nigeriano quien nos visitó. El finlandés pude practicar solo después de volver a casa. Ya las he felicitado a las madres de mi familia. ¡Feliz día! madres, y ¡gracias por enseñarme mi idioma tan hermoso!

WORK. The fights are still there. I still like my students such a lot. I want to emphasize: they are not little, cute kids. They are adults who are able to show their opinions as well and sometimes they do use strenght to express them. That's why I've used ace bandage in my hand for some days. They are still challencing me every day in many ways. They always surprise me with their potency and sense of humour.

HOME. The past days I've had a flue. The Friday and Saturday I spent at home sleeping, reading, surfing in the Internet - without doing anything. Just trying to recover.

THE JUNGLE OUTSIDE. I found out that I don't need to go abroad in order to be in the jungle. There is a jungle on the other side of our street. This year the summer began very early and everything is green already. I hope I'll manage to take a couple of photoes of the river and the vegetation near my home, before that... well, before the midsummer with different sights.



CHURCH. On Tuesday I practiced an oldie cumbia with the guys. So nice. What a sense of humour has my Lord as He has given me this kind of life here in Finland! I haven't learnt to live in the way of the Finns yet. As for me, it doesn't matter a lot, not a lot. Today there was a Mothers' Day lunch in the church and I spent all the day in the kitchen. Well, I came out for a moment to interpret a Nigerian pastor who preached us. The Finnish language could I practice only after getting back home. I have already congratulated the Mothers of my family. Have a great day, Mums, and thank you for teaching me such a beautiful language!

Helsinki City

Estoy en la capital de nuevo. Ayer volví en el autobús, tuve una visita la cual pasó la noche aquí en mi casita y hoy fui a trabajar a las 7.30 entonces. Es bueno moverse. Ahorita me tocaría llamarle a mi gente latina si hoy vamos a ensayar en la iglesia o no. En caso de que ensayemos, tendría que salir con mi bici ahora mismo. Vamos a ver qué pasa.

El trabajo fue plena lucha hoy. Como me encantan los autistas... Ellos sí que saben expresar sus sentimientos y opiniones. ¡Cónchale! Les admiro.

Bien, sigo mi vida aquí en la ciudad. Me encantó visitar mi tierra pero también me encantó volver. Estoy contenta de que estoy contenta.


I'm in the capital city again. I got back by bus yesterday, and one friend of mine came to visit me and spent the night here in my home. Today I started working again at 7.30 o'clock. It's good to keep moving. Just now I should call to my Latin folks and ask them whether we are going to practice our music today or not. If we do, I should be leaving by bike now. We'll see what happens.

At work I was really fighting today. I love the autistic people such a lot... They are people who really know how to express their feelings and opinions. Whoa! I admire them.

Well, I keep on living here in the city. I loved to visit my home region but I loved to get back as well. I'm happy with being happy.

Lo que se ocurrio en el bosque

Ay sí, tenía que contarles algo de la semana pasada. El jueves empacamos a nuestros estudiantes (pelados a los cuales estoy enseñando en mi trabajo) en una camioneta y pasamos al lado de Espoo (la ciudad vecina). Allí hay un parque nacional que se llama Nuuksio, allí tuvimos una caminata, preparamos comida en la fogata, y después nos bañamos en la sauna (y los más valientes en la laguna recién descongelada también). La noche pasamos en una cabaña y después el viernes volvimos a la escuela otra vez.

Esta es la delicia de Finlandia, cada verano me es necesario hacerlo para seguir feliz, pues no fue ningún novedad para mí. Para los muchachos de mi trabajo, en cambio, fue una experiencia bien significativa, porque no les han llevado mucho de sus casas. Hasta estar en el bosque es para algunos de ellos algo nuevo. Y ¿qué tal los latinos, se atreverán meterse en las selvas finlandesas...? ;)

Lo siento mucho que no tengo fotos de ese bosque aquí. Quizá sea solo bueno para que tengan una razón más para la visita a Finlandia. (¡Nótense! Estoy terminando cada mensaje con una frase que habla de los latinos viniendo a Finlandia. Seguramente no quiere decir que me hagan falta ustedes...)

---

eli MITÄ METSÄSSÄ TAPAHTUI

No mutta, miunhan piti kertoa viime viikosta. Lyhyempi versio suomalaisille, joille ei tarvitse selittää niin paljoa taustoja.

Torstaina töissä siis pakkasimme opiskelijamme pakettiautoon ja huristelimme Espooseen, tarkemmin sanottuna Nuuksion kansallispuistoon. Olimme siellä yön yli ja tutustuimme retkielämään. Vielä pitää mainita, että talviturkki tuli jätettyä Kolmikulmalampeen tuolla samalla reissulla. Näistä Suomen herkkuhetkistä ei sen enempää, ettei kukaan ala urputtaa, että puhuisin työasioista vapaa-ajalla. Kuvia ei ole eikä tule, kun joutuisin pian oikeuteen muuten. Uskaltautuisivatkohan latinot Suomen viidakoihin?

ARGH! Taas yksi viesti, joka päättyy kutsuun tulla Suomeen! Tämä ei sitten missään nimessä tarkoita mitään sellaista, että mulla olis latinoita ikävä! Pöh.