Markus 12:30

"Ama al Señor tu Dios con todo tu corazón,
con toda tu alma, con toda tu mente
y con todas tus fuerzas."

Muchas veces siento que no me alcanzan las fuerzas
y que mi corazón no siente amor.

Sin embargo, en esos momentos también
puedo amar con todas mis fuerzas
al Señor, mi Dios.

Entregarle las fuerzas que me quedan.
Para Él son suficientes.

"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi,

koko sielustasi ja mielestäsi

ja koko voimallasi."

Usein tuntuu, etteivät voimat riitä,

eikä sydän tunne rakkautta.

Silti, silloinkin, juuri silloin,

saan rakastaa kaikesta voimastani

Herraa, Jumalaani.

Antaa Hänelle ne voiman rippeetkin.

Kyllä ne Hänelle riittävät.

Pakoja toiseen todellisuuteen

"Hän oli viettänyt varhaiset vuotensa yhteisössä, jossa käytettiin aivoja, ja hän kuului siihen rauhattomaan, laskelmoivaan ja seikkailunhaluiseen ihmislajiin, joka tekee äärettömän levollisesti asioita, joiden ainoa selitys on sisäinen palo, ja jotka sietävät jonkin aikaa alkukantaista elämää valloittaakseen saloseudut ja sivistääkseen ne..." – Alexis de Tocqueville

Tänä viikonloppuna,

lasten kesäsiirtolan sulkeuduttua (ainakin hetkeksi),

mulle on tehnyt niin hyvää

pitkästä aikaa lukea, musisoida,

höpötellä ystävän kanssa, laskea koskea.

Tietää ja kokea todeksi,

että on olemassa muutakin elämää

kuin lapset ja kotikylä.

Ehkä jonain päivänä voimme,
minä ja nuo lapset,
ja he yhdessä toisten kanssa,
elää ja iloita niistä asioista,
jotka nyt tuntuvat olevan meistä niin etäällä.

ps. Täkäläinenkin yhteisö toki käyttää aivoja ja on sivistynyt,
joskin eri tavoin, kuin ihmiset siellä, mistä minä tulen.
On ihmeellistä olla muutoksen tekijä ja samalla muuttua itsekin,
oppia ja opettaa, juuri täällä.

---

"Hanna se lo pasa metida en la casa",

me dijo un adolescente que envidiaba mi bicicleta,

según él, botada sin que alguien le de uso.

Si le contara de todas mis aventuras,

se sorprendería el muchacho.

Gracias a Dios, existen fines de semana como este

en que a los tiempos pude hacer y vivir cosas que me gustan,

además de pasarlo en este pueblecito

con los niños a quienes tanto amo.

Mi sueño es que los niños estos
un día puedan compartir conmigo y con otros
algo de que yo en mi vida he tenido el privilegio
de experimentar
y así sentirme más viva.

Hullu suomalainen intiaanikylässä III

"Aikamoinen huvikumpu",

kommentoi joku joskus blogitekstiäni.

Enpä osannut arvata, että tänä vuonna

tästä Huvikummusta tulisi kesäsiirtola,

jossa on tosiaankin pidetty esillä niin

suomalaista, ruotsalaista kuin persialaistakin

lastenkulttuuria,

kotimaista (mitähän sekin tarkoittaa?)

ja venezuelalaista gastronomiaa,

laulettu viidakko- ja vuoristokichwan kielillä

ja josta käsin on tehty fillari-, pyykki- ja uintiretkiä

läheiselle joelle.

Paras palaute taisi olla se,

että

"Mulla on varmaan tän jälkeen kotona tosi tylsää,

kun täällä on ollut niin paljon tekemistä!"

Samat sanat, lapset,

yritän aina muistaa olevani siunattu,

kun teitä on elämässäni niin paljon!

ps. Tämän loman aikana kolme tyttöä oppi uimaan! Jippii!

"There's a place where fear has to face the God you know"

Existen días con mucho temor,

con mala gana,

incluso para hacer lo que más me apasiona,

para lo cual vivo

y por lo cual he dado tanto de mí.

Quisiera que todo el mundo sepa

que todo esto

no tiene nada que ver con valentía

y en muchas ocaciones tampoco

no tiene tanto que ver con los sueños de uno.

Con mi fe nunca llegaré

pero gracias a Dios,

conozco a alguien que es mas grande

que mis temores y soledad.

Jotkut päivät on tehty peloista

ja vastentahtoisuudesta,

jotka yrittävät saada mut vieroksumaan

jopa sitä mikä motivoi eniten,

sitä, mitä varten elän

ja minkä takia olen antanut niin paljon itsestäni.

Tahtoisin kaikkien tietävän

ettei tällä kaikella ole mitään tekemistä

rohkeuden kanssa,

ja että usein tuntuu,

että myös unelmat ovat tästä kaukana.

Oman uskoni varassa en tule koskaan pääsemään perille.

Onneksi tunnen Erään,

joka on suurempi

kuin minun pelkoni ja yksinäisyyteni.

Sigue dando vueltas mi definición de ser yo (Kuka, minä, hän?)

Últimamente me he sentido confundida con todas esas estaciones del año,

todos los aspectos, realidades, vivencias y retos que me hacen ser yo.

Me siento mal porque me siento bien al estar aquí,

en la tierra de los kichwas,

me doy cuenta de que el hecho de que Dios me hizo tan diferente,

me hace pertenecer y saberlo.

El Facebook me ofreció hoy unos recuerdos del verano

que a mí no me parecen tan veraniegos

- pero ¿qué sé yo si ni siquiera

recuerdo haberme puesto guantes y gorra en este año en curso?

Quizá con todo esto me pueda explicar

si un poquito me confundo en los momentos en que me pregunto

dónde es la casa y cuál realidad es la mía.

Vuodenajat ovat hämmentäneet mua aika lailla viime aikoina.

Montako niitä on, seitsemänkö?

Elämässä, minuudessa, mun identiteetissä ja siinä, mihin tunnen kuuluvani,

on niin monta erilaista vivahdetta ja näkökulmaa.

Elämä on täynnä värejä, haasteita ja eri todellisuuksia.

Tuntuu pahalta, että elämä täällä tuntuu niin hyvältä.

Minä, pohjoisen lapsi, täällä kichwoiden mailla.

Nyt tiedän, että Jumala teki musta niin erilaisen,

jotta voisin kokea yhteenkuuluvuutta, elää osana yhteisöä.

Facebook tarjosi mulle tänään kesämuistoja

ja tosiaan, mistä minä voisin tietää,

onko kesä kylmä vai kuuma,

sataako silloin lunta vai jopa rakeita?

Enhän enää edes muista, että vain pari kuukautta sitten

pukeuduin toppatakkiin ja lapasiin.

Ehkä tämä kaikki selittää hämmennykseni,

sen, etten aina ihan oikein tiedä,

missä minä todella olen minä.

Mañana soñaré con algo más / Huomenna unelmoin jostain muusta

Huomenna matkustan naapurimaakuntaan
toteuttamaan unelmaa, joka minulla taisi olla
jo 15-vuotiaana.

Täytyy myöntää, nyt tässä vaiheessa elämää
se vähän hirvittää,
mutta niinhän oikean unelman kuuluukin olla
hieman jännittävä,
ainakin minun mielestäni.

Jos selviän hengissä tulevasta koitoksesta,
kerron kyllä, montako rengasta unelmallani on.

---

Mañana viajaré a otra provincia
para cumplir con un sueño
que creo que tenía desde mis 15 años de edad.

Tengo que admitir que a estas alturas de la vida
me da como susto
pero así son los sueños,
algo de emocionantes,
pienso yo.

Si voy a salir con vida de lo que me espera
seguro que les avisaré de cuántas llantas ha sabido tener
mi sueño.

Välimaastossa, niin usein.

Lapsena luin sadun pienestä Annasta,
joka sai ystävältään, enkeliltä,
silmälasit, joiden läpi katseltuna
maailma näyttää kovin erilaiselta.

Jukka Poikakin tietää, että
tyytyväisyys on vaikea laji.

Olenhan minäkin näinä vuosina
maailmaa kiertäessäni kuullut monenlaisia kommentteja.
Ehkä päällimmäisinä niistä nyt se, että
       ”Oletpa sinä rohkea!” ja että
       ”Kateeksi käyt!”

Omakohtaisen kokemukseni perusteella
uskaltaisin kuitenkin väittää,
        että itse en ainakaan elämääni paljoa kadehdi
        ja että usein sitä rohkeutta olen saanut hakea
        niiden kuuluisien kissojen ja koirien kanssa.

Elämä on kuitenkin ihanaa, oikeasti,
kun on ne oikeanlaiset silmälasit.
Sanon vaan, vaikka notkunkin taas lentokentällä,
yksin,
jossain maailmojeni välissä,
enkä edes tiedä, missä on koti ja sielulla rauha.

Suomessa, synnyinmaassani,
iloitsin niin kovasti että sattui:
          ystävistä ja niiden lapsista, joista myös on tullut mun ystäviä
          lumesta ja syksyn väreistä
          marjoista ja keltaisesta juustosta
          ja siitä, että sinne pohjoiseen kuulun, kuitenkin.

Ja siellä, mihin nyt olen palaamassa,
koska sinnekin kuulun:
           sielläkin on lapset ja muutama muukin ystävä,
           oma koira,
           joet, villisiat, muurahaiset ja viidakkoveitsi

           ja tehtävä, jota tosin voi toteuttaa missä vaan,
           koska sen Antaja on kanssani kaikkialla
           ja on niin ihmeellinen, että on luonut enkelitkin.

Ihan tosi, tämä kaikki on välillä tosi vaikeaa.
Mutta silti, se kannattaa,
vaikka minä itse en aina ymmärtäisikään,
miten ja miksi.