en Holzhausen

¡Saludos de Alemania! La semana ha pasado llena de trabajo, desde las mañanas hasta las noches, cada día. Espero que haya aprendido algo que pueda usar en el futuro, por lo menos todo ha sido muuuuuuuy interesante y sí, todavía me quedan dos semanas aquí estudiando etnomusicología.

Dos cosas de que el Señor me ha recordado: Él sigue Su obra perfecta, levantando Su ejército que le sirva, y cumpliendo Sus planes, Y: mejor me sería estar cerquitita de Él, escuchándole y obedeciéndole, siempre.

La primera cosa realicé (es raro, cuán rápido olvido lo que ya he aprendido) en Saarijärvi, mi pueblo natal. Fui a visitarlo el viernes antes de venir a Alemania, y muchas cosas y recuerdos tenía que procesar en esas horas allí. A veces me da tristeza que ya no soy parte de ese pueblo como antes solía ser, ya tengo mis raices en otros lugares también... A veces es duro ver que ellos, mi gente, siguen su vida allí y yo ya no soy parte de esa. Ese viernes había un concierto cristiano allí, performaron varios grupos y artistas de las iglesias locales, de "nuestras iglesias." Y otra vez ví algo de que Dios está haciendo: usándonos; a ellos, mi gente, allí, y a mí también, creo, dondequiera que esté. Buscando gente, que le alabe con toda su vida, y equipándola para el servicio.

Y aquí en Alemania estoy, dejándole equiparme. En medio de toda prisa y montones de trabajo que hemos tenido, se me olvidó lo que es la cosa más importante de mi vida: estar cerca, pegado, a Él. En Su paciencia otra vez Él me lo dijo. Para que no sólo le sirva, pero que también le conozca.

---

Terveisiä Saksasta! Viikko on kulunut, aamusta yöhön asti täynnä työtä, joka päivä. Toivon oppineeni jotain, josta olisi jatkossa hyötyä, ainakin kaikki on ollut tosi mielenkiintoista ja vielä on jäljellä kaksi viikkoa etnomusikologian opiskelua.

Kahdesta asiasta Herra on mua muistuttanut: Hän jatkaa täydellistä työtään, nostaen armeijan joka palvelee Häntä, ja toteuttaen suunnitelmansa, JA: miun olis vaan parempi olla ihan lähellä Häntä, kuunnellen Häntä ja totellen, aina.

Ensimmäisen asian tajusin (omituista, miten nopeasti unohdan opitut asiat) Saarijärvellä. Kävin siellä perjantaina ennen Saksaan lähtöä, ja pitipä taas käydä läpi monenlaisia asioita siellä ollessani. Joskus vain tuntuu kurjalta se, etten oo enää osa sitä kaupunkia, niin kuin ennen olin, nyt mulla on juuria niin monessa muussakin paikassa. Joskus on vaikeaa huomata että miun ihmiset siellä jatkaa omaa elämäänsä, enkä mie enää kuulu siihen kuvioon niin kuin ennen. Tuona perjantaina siellä oli hengellinen konsertti, jossa esiintyi monia ryhmiä ja artisteja paikallisista seurakunnista. Ja taas näin jotain, mitä Jumala on tekemässä: käyttää heitä, minun ihmisiäni, siellä, ja minuakin luullakseni, missä olenkaan. Etsii ihmisiä, jotka ylistävät Häntä koko elämällään, ja varustaen heitä palvelukseen.

Ja täällä Saksassa oon, "varustettavana." Kaiken kiireen ja työn keskellä miulta pääsi unohtumaan se, mikä oikeasti on elämässäni tärkeintä: olla lähellä, ihan kiinni Hänessä. Kärsivällisyydessään Hän taas puhui mulle siitä. Etten vain palvelisi, vaan myös tuntisin Hänet.

vistazos a finlandia

Si pues, ya no tengo acceso al Internet ni tengo tiempo para ir allí, ya saben uds que no hay tiempo para nada en Finlandia ¿verdad? Ahora son las doce por la noche, ya se ha oscurecido un poquito allá afuera (están cortándose los días, ya no hace sol 24 horas al día como hacía hace dos semanitas todavía) y casi estoy durmiendo... Estoy visitando a mis padres en Jyväskylä y aprovechando el Internet que tienen aquí.

Hace una semana por fin salí de vacaciones y viajé cinco horas en bús hasta la casa de mis papás. Tremendo, en Colombia no me importaba si tenía que viajar 14 horas o más, pero aquí me canso con cinco horitas... Creo que pronto tengo que volver pa´América para que no enflojezca más (¿¿otra vez una nueva palabra que inventé yo??) aqui. Bueno, el viernes vine a Jyväskylä, el sábado participé el matrimonio de mi prima aquí, después viajé a Kuopio (tres horas en carro) donde había la conferencia anual de mi iglesia, el domingo volví a Jyväskylä, mañana iré a Saarijärvi (una horita de aquí) y el sábado volveré a Helsinki para viajar a Alemania el domingo, ¿les parece relajante? ;)

Así es mi vida aquí en el Polo. Ya no sé pararme. Pero no me importa cuando sea según la voluntad de mi Padre Celestial. Veo que Él me ha guiado hasta aquí y me sigue guiando. He podido pasar unas vacaciones cortitas, descansar un poco y ver a algunos familiares y amigos, y el resto de mis vacaciones voy a pasar en Alemania estudiando en un curso de Wycliffe (una organización cristiana). Después, si Dios me lo permite, volveré a Helsinki y seguiré en mi trabajo y estudios.

...TRATANDO DE SER MEXICANA...MEKSIKOLAISTA LEIKIN...

---
---
---

Hace una semana volvió mi hermana de Suiza. Fui a recibirla en el aeropuerto y otra vez realicé que si es verdad lo que dicen de que la casa del misionero es solo en el avión. Aunque no pienso que sea misionera, de verdad me sentí como en casa allí esperando a mi hermana, imaginándome a viajar para algún lado... Me daba muchas ganas irme a un avión y estar otra vez de viaje. Eso es lo que quiero siempre - mientras en América, me dan falta los de aquí, mientras aquí en Finlandia, no soporto estar lejos de ustedes... Más fácil sería siempre estar de viaje, esperando la llegada. Y a la vez puedo decir que claro que si estoy de viaje, todo el tiempo, el destino es el cielo y antes de eso voy a encontrar muchos lugares y muchas personas y situaciones maravillosas, ¿verdad? Es un poco difícil explicar lo que siento pero espero que entiendan un poquito por lo menos de lo que pienso... ahora traduciré esto en mi idioma y después prontito viajaré a Alemania pa´estudiar MUSICA...!!! Espero que les pueda escribir un poquito desde allá también.



---

Jep, enää mulla ei ole nettiyhteyttä, eikä tosin ole aikaakaan sitä hyödyntää, kaikkihan tietävät ettei Suomessa ole aikaa mihinkään, vai mitä? Nyt on kello kaksitoista yöllä ja ulkona hämärtää (niin tosiaan, päivät lyhenee jo, eikä aurinko paista enää 24/7, niin kuin se teki vielä pari viikkoa sitten), melkein nukun jo... Oon kyläilemässä vanhemmillani Jyväskylässä ja hyödynnän heidän nettiään samalla.

Viikko sitten pääsin lopulta lomille ja tulin suoraan bussilla Jyväskylään, matka kesti viisi tuntia. Kamalaa, Kolumbiassa mua ei haitannut yhtään, vaikka jouduin matkustamaan kerralla yli 14 tuntia, mutta täällä väsyn mitättömistä viidestä... Pian ois päästävä takaisin Amerikkaan, etten löystyisi (kääk! nyt tuli luotua sekä uutta espanjaa että uutta suomea...tuo verbi tulee sanasta löysäillä) ihan kokonaan... Okei, perjantaina siis tulin Jyväskylään, lauantaina osallistuin serkkuni häihin ja menin sitten Vapiksen Kesäjuhlille Kuopioon, sunnuntaina palasin sieltä, huomenna meen Saarijärvelle ja ylihuomenna takaisin Helsinkiin matkustaakseni sunnuntaina Saksaan, eikö vaikutakin rentouttavalta? ;)

KOTITALO-MI CASITA EN HELSINKI

---
---
---

Tällaista tää mun elämä täällä Navalla on. En osaa pysähtyä. Mutta ei se mua haittaa, jos se on vain mun Taivaan Isäni tahto. Huomaan Hänen johtaneen mut tähän ja Hän jatkaa johdatustaan. Oon saanut nyt lomailla ja levätä vähän, tavata sukulaisia ja ystäviä, ja lopun lomastani vietänkin sitten Saksassa opiskellen Wycliffen kurssilla. Ja sitten, jos Herra suo, palaan Helsinkiin töihin ja opiskelemaan.

Viikko sitten tuli siskolikka Sveitsistä. Menin häntä vastaan lentokentälle ja tajusin taas, miten totta on se sanonta, että lähetystyöntekijän koti on vain lentokoneessa. En kutsuisi itteäni lähetiksi, mutta tosiaankin tunsin oloni kotoisaksi siellä odotellessani, kuvitellen itseni matkustamaan johonkin... Teki tosi paljon mieli vain mennä koneeseen ja olla taas matkalla. Sitähän mie aina haluan - Amerikassa ikävöin kaikkia Suomessa olevia, Suomessa ikävöin rakkaitani siellä toisella mantereella. Helpointa olis olla aina matkalla, odottaa perille pääsyä. Ja kuitenkin samalla voin sanoa että totta kai mie olenkin matkalla, määränpäänä taivas ja ennen saapumista tulen löytämään ja kohtaamaan monia ihmeellisiä paikkoja, ihmisiä ja tilanteita... vai mitä? Se siitä, tämä tyttö lähtee unten maille ja opiskelee kohta Saksassa MUSIIKKIA!

les invite a visitarme y nadie llego

Aqui se puede ver que han perdido al no visitarme. Ésta se llama Sopa Experimental de América. ¡Ja!

---

Nyt näette, mitä menetitte, kun ette tulleet kylään. Nimi on Amerikan Koekeitto. Hah!

Lo que se ocurrio en el bosque

Ay sí, tenía que contarles algo de la semana pasada. El jueves empacamos a nuestros estudiantes (pelados a los cuales estoy enseñando en mi trabajo) en una camioneta y pasamos al lado de Espoo (la ciudad vecina). Allí hay un parque nacional que se llama Nuuksio, allí tuvimos una caminata, preparamos comida en la fogata, y después nos bañamos en la sauna (y los más valientes en la laguna recién descongelada también). La noche pasamos en una cabaña y después el viernes volvimos a la escuela otra vez.

Esta es la delicia de Finlandia, cada verano me es necesario hacerlo para seguir feliz, pues no fue ningún novedad para mí. Para los muchachos de mi trabajo, en cambio, fue una experiencia bien significativa, porque no les han llevado mucho de sus casas. Hasta estar en el bosque es para algunos de ellos algo nuevo. Y ¿qué tal los latinos, se atreverán meterse en las selvas finlandesas...? ;)

Lo siento mucho que no tengo fotos de ese bosque aquí. Quizá sea solo bueno para que tengan una razón más para la visita a Finlandia. (¡Nótense! Estoy terminando cada mensaje con una frase que habla de los latinos viniendo a Finlandia. Seguramente no quiere decir que me hagan falta ustedes...)

---

eli MITÄ METSÄSSÄ TAPAHTUI

No mutta, miunhan piti kertoa viime viikosta. Lyhyempi versio suomalaisille, joille ei tarvitse selittää niin paljoa taustoja.

Torstaina töissä siis pakkasimme opiskelijamme pakettiautoon ja huristelimme Espooseen, tarkemmin sanottuna Nuuksion kansallispuistoon. Olimme siellä yön yli ja tutustuimme retkielämään. Vielä pitää mainita, että talviturkki tuli jätettyä Kolmikulmalampeen tuolla samalla reissulla. Näistä Suomen herkkuhetkistä ei sen enempää, ettei kukaan ala urputtaa, että puhuisin työasioista vapaa-ajalla. Kuvia ei ole eikä tule, kun joutuisin pian oikeuteen muuten. Uskaltautuisivatkohan latinot Suomen viidakoihin?

ARGH! Taas yksi viesti, joka päättyy kutsuun tulla Suomeen! Tämä ei sitten missään nimessä tarkoita mitään sellaista, että mulla olis latinoita ikävä! Pöh.

casi tres semanas...

Han pasado muchos días y no sé de qué escribir. En este mes he estado en cuatro ciudades diferentes haciendo millones de cosas a la vez, me parece. He trabajado, estudiado, viajado en bús y en tren, montado mi cicla, olvidado de inscribirme para un exámen, servido café en unos cumpleaños, jugado con niños, estudiado un poco más, dormido en el bosque y calentado salchichones en el fuego, trabajado otra vez, limpiado mi casa, lavado ropa, planeado una exhibición, tocado música, cantado, charlado con amigos, comido yuquita deliciooooosa (gracias a Dios, aquí en Helsinki se la vende), aprendido a conocer un poco mejor a mi Dios, y no sé qué...

Es interesante pensar que Dios conoce cada momento de mi vida ya de antemano. Yo a veces no alcanzo entender ni las cosas que me están pasando en el momento. Me pesa mucho aceptar mi debilidad y mis errores, pero creo que es la única manera en que pueda aprender a confiar más en el Señor. Él me está educando y educación siempre cuesta, ¿si o no? Es un privilegio tener una vida como la que tengo yo, y especialmente ser hija de un Dios tan grande y sabio.

Mañana es jueves de la ascensión, y estaré cuatro días fuera de mi trabajo (para poder estudiar un poco más...) Mis papás y mi abuelita me van a visitar desde Jyväskylä. Mañana habrá sopita de salmón y torta de aguacate para comer, pues ¡todos los arroceros que vengan del otro lado del charco serán más que bienvenidos a probarlas!



---

Monta päivää, melkein kolme viikkoa, on kulunut, enkä tiedä, mitä kirjoittaa. Toukokuun aikana oon ollut neljässä eri kaupungissa ja tehnyt miljoonia asioita yhtä aikaa, siltä ainakin tuntuu. Oon tehnyt töitä, opiskellut, matkustanut junalla ja bussilla, pyöräillyt, unohtanut ilmoittautua tenttiin, tarjoillut kahvia syntymäpäiväjuhlilla, pelannut lasten kanssa, opiskellut vähän lisää, nukkunut metsässä ja paistanut makkaraa, tehnyt taas töitä, siivonnut, pyykännyt, suunnitellut näyttelyä, soittanut, laulanut, jutellut kavereiden kanssa, syönyt hyväähyväähyvää maniokkia, tutustunut vähän paremmin Jumalaani, ja mitä vielä...

Jännää ajatella, että Jumala tuntee jokaikisen elämäni hetken jo etukäteen. Mie itse en välillä onnistu ymmärtämään edes sitä, mitä miulle tapahtuu juuri kyseisellä hetkellä. Miun on tosi vaikeaa hyväksyä heikkouteni ja virheeni, mutta luulen sen olevan ainoa tapa oppia luottamaan Herraan enemmän. Hän kouluttaa mua ja koulutushan aina maksaa, vai mitä? On etuoikeus saada elää tällaista elämää ja ennen kaikkea olla niin suuren ja viisaan Jumalan lapsi.

Huomenna on sitten helatorstai, ja mulla on neljä vapaapäivää töistä (no, tietenkin opiskellakseni vähän lisää...) Mun äesp, isp ja mummi tulevat kyläilemään Jyväskylästä. Huomenna on ruokana lohikeittoa ja avocadopiirakkaa, joten kaikki kuokkavieraat lätäkön takaa ovat enemmän kuin tervetulleita maistiaisille!

¡Feliz Vappu!

Sí sí, yo sé que mi diccionario sabe que Vappu es simplemente el Primero de Mayo en el castellano, pero ahorita estoy en Finlandia y por eso a veces (de verdad, ¡¡esto no ocurre muy a menudo!!) prefiero usar el finlañol. Vappu es una fiesta bastante finlandesa, es el día del trabajador y pues, por eso no estábamos trabajando hoy. Yo traté de hacer unos buñuelos y aguamiel (bueno, si quieren saber lo que son, bienvenidos a Finlandia...) y lo compartimos con unos amigos aquí.

Ahora estoy calentando la sauna, hoy creo que haya sido bastante finlandesa, no sé... Es tan curioso tener una vida aquí en Finlandia y otra tan distinta allí en América del Sur... A la vez quisiera estar en los dos continentes, y para complicar esto un poco, en varios lugares y países de los dos. Sólo me dificulta ese charquito a lo cuál le llaman Atlántico... ;) Lo más curioso es que a pesar de todo lo que me hace falta (soy una especialista en extrañar), estoy feliiiiiiiiiiiiiizz, feliz en poder estar en Finlandia, aprender y conocer más, feliz en esperar lo que Dios tiene para mí, feliz hasta en las dificultades. Es Dios que me da esa felicidad y fuerza para cada día... Gracias a Él, mi vida no depende de los sentimientos o circunstancias, sino de Él.

Mañana iré a trabajar otra vez. Dos meses enteros voy a trabajar todavía antes de las vacaciones. A la vez estaré leyendo bastantes libros por mis estudios, y asistiendo unas charlas y conferencias. No sobra mucho tiempo, por eso estoy orando que sepa usar mis días correctamente. ¡Gracias a Dios por el Vappu que me dio para descansar un poquito! :D

Me gustaría saber si hay alguien leyendo este blog. Por favor cuéntenme, me encantaría saber algo de ustedes. No les voy a morder, ¡se lo prometo!

---

Joo joo, kyllähän mie tiiän että mun sanakirja tietää tuolle vappu-sanalle espanjankielisenkin version, "ensimmäinen toukokuuta." Nyt oon kuitenkin Suomessa ja kerrankin haluan käyttää suopanjaa eli sotkea nää kaksi ihanaa kieltä keskenään. Vappu taitaa olla aika suomalainen juhla, työn päivä ja siksipä siksi tänään ei oltukaan töissä. Sen sijaan yritin tehdä vähän munkkeja ja simaa joilla sitten herkuteltiin ystävien kanssa täällä.

Nyt lämmittelen saunaa, tänään oon tainnut olla aika suomalainen, ehkäpä... On ihan hassua elää kahdessa maailmassa yhtä aikaa, niin erilaista elämää kummassakin. Olis niin kiva olla molemmilla mantereilla, useammassa paikassa samalla. Vain tuo Atlantti-niminen lätäkkö vaikeuttaa elämää... Hassuinta on kuitenkin se, että kaikesta ikävästä huolimatta (oon ikävöimisen mestari) olen tosi iloinen ja onnellinen, siitä että saan olla Suomessa, oppia lisää, odottaa sitä, mitä Jumalalla on mulle varattuna, iloinen jopa vaikeuksissa. Jumalahan se mulle tuon ilon ja voiman antaa joka päivä. Mun elämä ei riipu tunteista tai olosuhteista, vaan Hänestä.

Huomenna oon taas menossa töihin. Kesäloman alkuun on vielä pari kuukautta. Samalla olis luettava aika monta kirjaa ja osallistuva kursseille ja luennoille. Eipä tässä paljon joutoaikaa ole, siksi rukoilenkin, että osaisin käyttää päiväni oikein. Kiitos Herralle vapusta, jona sain taas vähän levätä!

Ois kiva tietää, lukeeko tätä blogia joku. Kertokaa, olkaa niin hyvät. Lupaan olla purematta!

vive un monstruo...

...en el primer piso de mi nueva casita. A veces ruge y gruñe, a veces chilla y silba. Come mucha ropa y pasa sus días escupiendo agua de sus entrañas. Ese monstruo se llama lavadora y a veces me da mucho miedo. En el edificio donde vivo tenemos lavadora que todos los vecinos podemos usar. Es cosa buenísima y muy útil para mí, pero parece que todavía yo y la lavadora no hemos ganado la confianza una de la otra... Ahorita ella está disfrutando su vida de monstruo y maltratando mis sábanas y ¡yo aquí arriba en mi habitación tratando hacer algo razonable a la vez!

Ya pasó una semana después de la pascua, poco a poco he avanzado en arreglar mi cuarto y ya me cabo vivir aquí. Me encanta la región y la cercanía de mi trabajo... Bien puedo salir de la casa diez minutos antes y llegar a tiempo a trabajar. Mañana voy a dar un paseo poquito más largo para mi bici, es que como ya pasó el invierno, voy a abandonar los buses a su suerte y montar en bici a la iglesia...

Mi hermana viajó a Suiza el domingo, va a tomar un curso de JUCUM (Juventud Con Una Misión) allí y volverá a Finlandia tres meses después, creo. Una amiga viajó a Polonia con su curso bíblica para hacer misiones allí. ¡Y yo estoy en Finlandia! De verdad tengo muchas ganas de viajar yo también, pero a la vez me encanta estar aquí por el tiempo que Dios quiera, servirle a Él en medio de esta nación (los latinos que viven aquí también son parte de esta nación) y esperarles a ustedes, mis colombianos, ecuatorianos y venezolanos, a visitarme...



Alakerrassani asuu hirviö!! Joskus se murisee ja karjuu, joskus taas kiljuu ja viheltelee. Se syö paljon vaatteita ja kuluttaa aikaansa syljeskellen vettä sisuskaluistaan. APUVA!! Hirviön nimi on pesukone ja se on tosi pelottava. Tässä uudessa kerrostalossa, jossa asun, on pesukone kaikkien asukkaiden yhteiskäytössä, ja sehän on vain hyvä asia. Vaikuttaa kuitenkin, ettemme me kaksi ole vielä saavuttaneet toistemme luottamusta... Just nyt pesukone nauttii hirviön elämästään ja pahoinpitelee lakanoitani, ja minä täällä asunnossani yritän samalla tehdä jotain järkevää.

Pääsiäisestä on nyt kulunut jo viikko, ja vähitellen oon saanut järjesteltyä tätä uutta asuntoa niin, että mahdun jo asumaan tänne. Tää seutu on tosi kiva, ja parasta on se, että työmatkaa mulla ei ole kuin vajaa kymmenen minuuttia. Huomenna ajattelin ulkoiluttaa pyörääni vähän enemmänkin ja jättää kevään kunniaksi linja-autot oman onnensa nojaan. Eli pyörällä kirkkoon.

Siskolikka lähti sunnuntaina Sveitsiin Missionuorten kurssille, tulee luullakseni kolmen kuukauden päästä takaisin Suomeen. Yksi ystävä taas meni Puolaan aktioon raamattukouluryhmänsä kanssa. Ja minä Suomessa! Munkin tekis mieli matkustaa johonkin, mutta samalla on kerta kaikkiaan huippuhienoa olla täällä niin kauan kuin Jumala tahtoo, palvella Häntä tän kansan (myös täällä asuvat latinot on osa tätä kansaa) keskuudessa ja odottaa kaikkia omia kolumbialaisiani, ecuadorilaisiani ja venezuelalaisiani kyläilemään...