en Holzhausen

¡Saludos de Alemania! La semana ha pasado llena de trabajo, desde las mañanas hasta las noches, cada día. Espero que haya aprendido algo que pueda usar en el futuro, por lo menos todo ha sido muuuuuuuy interesante y sí, todavía me quedan dos semanas aquí estudiando etnomusicología.

Dos cosas de que el Señor me ha recordado: Él sigue Su obra perfecta, levantando Su ejército que le sirva, y cumpliendo Sus planes, Y: mejor me sería estar cerquitita de Él, escuchándole y obedeciéndole, siempre.

La primera cosa realicé (es raro, cuán rápido olvido lo que ya he aprendido) en Saarijärvi, mi pueblo natal. Fui a visitarlo el viernes antes de venir a Alemania, y muchas cosas y recuerdos tenía que procesar en esas horas allí. A veces me da tristeza que ya no soy parte de ese pueblo como antes solía ser, ya tengo mis raices en otros lugares también... A veces es duro ver que ellos, mi gente, siguen su vida allí y yo ya no soy parte de esa. Ese viernes había un concierto cristiano allí, performaron varios grupos y artistas de las iglesias locales, de "nuestras iglesias." Y otra vez ví algo de que Dios está haciendo: usándonos; a ellos, mi gente, allí, y a mí también, creo, dondequiera que esté. Buscando gente, que le alabe con toda su vida, y equipándola para el servicio.

Y aquí en Alemania estoy, dejándole equiparme. En medio de toda prisa y montones de trabajo que hemos tenido, se me olvidó lo que es la cosa más importante de mi vida: estar cerca, pegado, a Él. En Su paciencia otra vez Él me lo dijo. Para que no sólo le sirva, pero que también le conozca.

---

Terveisiä Saksasta! Viikko on kulunut, aamusta yöhön asti täynnä työtä, joka päivä. Toivon oppineeni jotain, josta olisi jatkossa hyötyä, ainakin kaikki on ollut tosi mielenkiintoista ja vielä on jäljellä kaksi viikkoa etnomusikologian opiskelua.

Kahdesta asiasta Herra on mua muistuttanut: Hän jatkaa täydellistä työtään, nostaen armeijan joka palvelee Häntä, ja toteuttaen suunnitelmansa, JA: miun olis vaan parempi olla ihan lähellä Häntä, kuunnellen Häntä ja totellen, aina.

Ensimmäisen asian tajusin (omituista, miten nopeasti unohdan opitut asiat) Saarijärvellä. Kävin siellä perjantaina ennen Saksaan lähtöä, ja pitipä taas käydä läpi monenlaisia asioita siellä ollessani. Joskus vain tuntuu kurjalta se, etten oo enää osa sitä kaupunkia, niin kuin ennen olin, nyt mulla on juuria niin monessa muussakin paikassa. Joskus on vaikeaa huomata että miun ihmiset siellä jatkaa omaa elämäänsä, enkä mie enää kuulu siihen kuvioon niin kuin ennen. Tuona perjantaina siellä oli hengellinen konsertti, jossa esiintyi monia ryhmiä ja artisteja paikallisista seurakunnista. Ja taas näin jotain, mitä Jumala on tekemässä: käyttää heitä, minun ihmisiäni, siellä, ja minuakin luullakseni, missä olenkaan. Etsii ihmisiä, jotka ylistävät Häntä koko elämällään, ja varustaen heitä palvelukseen.

Ja täällä Saksassa oon, "varustettavana." Kaiken kiireen ja työn keskellä miulta pääsi unohtumaan se, mikä oikeasti on elämässäni tärkeintä: olla lähellä, ihan kiinni Hänessä. Kärsivällisyydessään Hän taas puhui mulle siitä. Etten vain palvelisi, vaan myös tuntisin Hänet.