vive un monstruo...

...en el primer piso de mi nueva casita. A veces ruge y gruñe, a veces chilla y silba. Come mucha ropa y pasa sus días escupiendo agua de sus entrañas. Ese monstruo se llama lavadora y a veces me da mucho miedo. En el edificio donde vivo tenemos lavadora que todos los vecinos podemos usar. Es cosa buenísima y muy útil para mí, pero parece que todavía yo y la lavadora no hemos ganado la confianza una de la otra... Ahorita ella está disfrutando su vida de monstruo y maltratando mis sábanas y ¡yo aquí arriba en mi habitación tratando hacer algo razonable a la vez!

Ya pasó una semana después de la pascua, poco a poco he avanzado en arreglar mi cuarto y ya me cabo vivir aquí. Me encanta la región y la cercanía de mi trabajo... Bien puedo salir de la casa diez minutos antes y llegar a tiempo a trabajar. Mañana voy a dar un paseo poquito más largo para mi bici, es que como ya pasó el invierno, voy a abandonar los buses a su suerte y montar en bici a la iglesia...

Mi hermana viajó a Suiza el domingo, va a tomar un curso de JUCUM (Juventud Con Una Misión) allí y volverá a Finlandia tres meses después, creo. Una amiga viajó a Polonia con su curso bíblica para hacer misiones allí. ¡Y yo estoy en Finlandia! De verdad tengo muchas ganas de viajar yo también, pero a la vez me encanta estar aquí por el tiempo que Dios quiera, servirle a Él en medio de esta nación (los latinos que viven aquí también son parte de esta nación) y esperarles a ustedes, mis colombianos, ecuatorianos y venezolanos, a visitarme...



Alakerrassani asuu hirviö!! Joskus se murisee ja karjuu, joskus taas kiljuu ja viheltelee. Se syö paljon vaatteita ja kuluttaa aikaansa syljeskellen vettä sisuskaluistaan. APUVA!! Hirviön nimi on pesukone ja se on tosi pelottava. Tässä uudessa kerrostalossa, jossa asun, on pesukone kaikkien asukkaiden yhteiskäytössä, ja sehän on vain hyvä asia. Vaikuttaa kuitenkin, ettemme me kaksi ole vielä saavuttaneet toistemme luottamusta... Just nyt pesukone nauttii hirviön elämästään ja pahoinpitelee lakanoitani, ja minä täällä asunnossani yritän samalla tehdä jotain järkevää.

Pääsiäisestä on nyt kulunut jo viikko, ja vähitellen oon saanut järjesteltyä tätä uutta asuntoa niin, että mahdun jo asumaan tänne. Tää seutu on tosi kiva, ja parasta on se, että työmatkaa mulla ei ole kuin vajaa kymmenen minuuttia. Huomenna ajattelin ulkoiluttaa pyörääni vähän enemmänkin ja jättää kevään kunniaksi linja-autot oman onnensa nojaan. Eli pyörällä kirkkoon.

Siskolikka lähti sunnuntaina Sveitsiin Missionuorten kurssille, tulee luullakseni kolmen kuukauden päästä takaisin Suomeen. Yksi ystävä taas meni Puolaan aktioon raamattukouluryhmänsä kanssa. Ja minä Suomessa! Munkin tekis mieli matkustaa johonkin, mutta samalla on kerta kaikkiaan huippuhienoa olla täällä niin kauan kuin Jumala tahtoo, palvella Häntä tän kansan (myös täällä asuvat latinot on osa tätä kansaa) keskuudessa ja odottaa kaikkia omia kolumbialaisiani, ecuadorilaisiani ja venezuelalaisiani kyläilemään...