Últimamente me he sentido confundida con todas esas estaciones del año,
todos los aspectos, realidades, vivencias y retos que me hacen ser yo.
Me siento mal porque me siento bien al estar aquí,
en la tierra de los kichwas,
me doy cuenta de que el hecho de que Dios me hizo tan diferente,
me hace pertenecer y saberlo.
El Facebook me ofreció hoy unos recuerdos del verano
que a mí no me parecen tan veraniegos
- pero ¿qué sé yo si ni siquiera
recuerdo haberme puesto guantes y gorra en este año en curso?
Quizá con todo esto me pueda explicar
si un poquito me confundo en los momentos en que me pregunto
dónde es la casa y cuál realidad es la mía.
Vuodenajat ovat hämmentäneet mua aika lailla viime aikoina.
Montako niitä on, seitsemänkö?
Elämässä, minuudessa, mun identiteetissä ja siinä, mihin tunnen kuuluvani,
on niin monta erilaista vivahdetta ja näkökulmaa.
Elämä on täynnä värejä, haasteita ja eri todellisuuksia.
Tuntuu pahalta, että elämä täällä tuntuu niin hyvältä.
Minä, pohjoisen lapsi, täällä kichwoiden mailla.
Nyt tiedän, että Jumala teki musta niin erilaisen,
jotta voisin kokea yhteenkuuluvuutta, elää osana yhteisöä.
Facebook tarjosi mulle tänään kesämuistoja
ja tosiaan, mistä minä voisin tietää,
onko kesä kylmä vai kuuma,
sataako silloin lunta vai jopa rakeita?
Enhän enää edes muista, että vain pari kuukautta sitten
pukeuduin toppatakkiin ja lapasiin.
Ehkä tämä kaikki selittää hämmennykseni,
sen, etten aina ihan oikein tiedä,
missä minä todella olen minä.
