miércoles, 11 de octubre de 2017

Arkiaamuna

Jospa saisimme sielumme auki,
ehkä aukeais hyvyyden ovet.
- Pekka Huokuna: Aleppon kellot

Tänäänkin, täällä viidakon uumenissa,
kaukana sotien ja kriisien riepottelemasta vanhasta maailmasta,
kaukana kaupunkien sekavuudesta ja hämmennyksestä,

valmistaudun kertomaan hyvää sanomaa
Jumalan tiestä, rauhasta ja vapaudesta,
lasten kielellä,
kaikille, jotka sitä haluavat kuulla.

Naiiviako?

Kyllä ne kriisit ja hämmennys ovat tännekin saapumassa.
Onko muuta tapaa varustautua,
kuin avata sydämensä, elämänsä,
Ainoalle, joka voi meitä auttaa ja armahtaa?

Elää niin, että Hyvyys saisi hallita,
tänään, täällä,

ja kerran siellä jossain, ikuisesti.

miércoles, 13 de septiembre de 2017

Ostoksilla - De compras

En ole ehkä koskaan ennen kuullut näin hyvää myyntipuhetta:

"Osta tämä, se kiintyy sinuun,
eikä koskaan juokse karkuun.
Sitten, kun se on kasvanut suureksi,
voit keittää siitä herkullisen sopan."

Amazonia!
En ehkä enää osaisi elää muualla.


Nunca antes me vendieron cosa alguna así:

"Cómprelo, se encariña con usted,
nunca le va a abandonar.
Y cuando se haga grande,
usted podrá hacer una rica mazamorra y comérselo."

Amazonía, ya no sé cómo vivir fuera de ti.

jueves, 15 de junio de 2017

Hullu suomalainen intiaanikylässä II

Tänään väsytti,
mutta kun olin luvannut lapset kylään.
Siinä he sitten istuivat,
neljä alakouluikäistä poikaa, pöytäni ympärillä.

Lauloimme aarrekartasta
ja keskustelut liikkuivat maan ja taivaan välillä
– kirjaimellisesti.
Lapset halusivat tietää, onko Suomessa lunta,
ja että loiko Jumala planeetatkin.

Sitten pelattiin,
merirosvolaivaa ja palapelejä.
Laitoin lastenmusiikin taustalle
ja otin koiran syliin.

"Voisitko laittaa musiikkia kovemmalle?"
pojat kysyivät.
Ja lauloivat mukana melkein kaikki laulut.



Tiensinhän, tieni tän, sille lähtiessäin
kiertävän kautta synkeiden seutujen...

Kun kuljen laulaen, pelkää niin paljon en.
Kun kuljen halki varjojen ja pimeiden polkujen,
niin kuljen laulaen.
(Lasse Heikkilä)

jueves, 1 de junio de 2017

Hullu suomalainen intiaanikylässä I

En muuten enää asu yksin.
Talouteeni kuuluu nykyään vakituisesti
10 jalkaa ja 2 häntää,

ja lisäksi lukuisia vierailevia jalkoja ja häntiä,
jotka vilistävät ja huiskivat
pitkin seiniä, lattioita ja pihapuuta.

Rakkauden teoista sanottakoon sen verran,
että kuljen iltaisin puskassa otsalampun kanssa
heinäsirkkoja etsien,
ja keittelen kanankaulat ja -varpaat erilllisessä kattilassa
– enää en joudu syömään niitä itse.

Välillä teen myös kannullisen mehua niille puussa kiipeileville vierailleni
ja huudatan täysillä lastenlauluja.

















Oon viime aikoina lueskellut vanhoja blogitekstejäni
ja voi, kyllä Isä onkin mua hoitanut, kantanut ja opettanut.

Mihin hän vie ja kuinka, sitä en tiedä.
Ainoa asia, mistä olen nyt varma,
on että häneen saan luottaa. Tänään, huomenna, aina.

viernes, 1 de julio de 2016

No es como antes el camino a Quito

Viajé tres veces a Quito, caminata bien jodida en esos años. Para remontar el Napo a palanca se hacía un mes y hasta dos según fueran sus aguas, después se echaba pata de Puerto Napo a Papallacta durante una semana bien jalada. Pasar Guamaní a lomos de una mula flaca como el hambre, por encima de los cuatro mil metros, entre nieves y vientos que hacían olvidar el habla, no era jornada para gentes de poco aliento.
(D.Pando en En la región del olvido de Miguel Angel Cabodevilla)

Ya no es nada visitar Quito, lo sé,
incluso uno puede hacerlo en un solo día.
Yo que vivo por Archidona, casi en Quito,
sé salir de vez en cuando a la gran ciudad
solo para sentir un poco de frío
y ver si todavía funcionan los amortiguadores
del Topo, la camioneta querida.

Observación: ha sido tamya killa, mes de lluvia, solo en el oriente.
¡En Quito está haciendo sol!















Päätin kertaheitolla madaltaa blogini tasoa näillä
ehkä hieman huonolaatuisilla kuvilla.
Quiton tie ei ole enää niin kuin ennen
– voihan pääkaupungissa nykyään käydä päiväseltään!

Ennen piti meloa kuukaudesta kahteen ylävirtaan,
kävellä viidakon halki,
ratsastaa muulilla neljän kilometrin korkeudessa,
ilman pipoa, totta kai!

Nykyisin Myyrä, rakas lava-automme, ja minä,
teemme tuon matkan kahteen suuntaan
saman vuorokauden sisällä.
Mitä sumusta ja rankkasateesta,
kuraputouksista
(on siellä vesiputouksiakin, mutta nyt kesäkuussa on
huono näkyvyys, eikä niitä siksi voi ihailla)
ja piloille menneestä asfaltista.
Quitossa paistaa aurinko!

jueves, 25 de febrero de 2016

Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki :)



Jumalamme ja Isämme edessä me lakkaamatta muistelemme sitä, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen. 1. Tess. 1:3


Kuva: Rescate Rock (Oficial), Facebook 


Tajuntani räjäyttävä ajatus viime päivinä on ollut se, 
miten hienoa on saada
suostua myös kipuun ja vaivaan saavuttaakseen jotain,
joka on paljon omia henkilökohtaisia haaveitani ja pyrkimyksiäni
kalliimpaa, arvokkaampaa ja ihanampaa.

Että Jumala kyllä tietää, mitä hän on tekemässä,
mihin pystyn ja mitä tarvitsen.

Hänen tahtonsa elämässäni
tekee minusta rohkean.

lunes, 7 de diciembre de 2015

Esta música con violonchelo y piano tampoco me hace mal.


Los últimos meses de este año han sido algo difíciles
al respecto de las noticias que llegan del mundo y de mi Europa
y también en mi vida personal y cotidiana.
El mensaje de la navidad
– Os ha nacido hoy un Salvador, que es Cristo el Señor –
es más que necesario hoy, ahora,
para mí y para nosotros.

Este mismo mensaje me ha sido de fuerza y ayuda
durante todos los años de mi vida,
tanto en los desafíos enfrentados
como en toda esa alegría que la misma vida me dio.

Feliz día de independencia (ya desde el 6 de diciembre del 1917),
Finlandia mi tierra,
y feliz espera de navidad, amigos míos.

Las buenas noticias
de que Dios nació como un hombre
y decidió vivir entre nosotros,
han cambiado – y pueden cambiarlo –
todito todo.





Nyt loppuvuodesta ovat uutiset maailmalta
ja oman elämänkin myllerrykset
olleet sellaisessa mittakaavassa,
että joulun sanoma
– "Teille on syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra" –
on enemmän kuin tarpeen.

Tänä vuonna täytin kolkyt vee
ja täytyy myöntää, että
tuota samaa sanomaa oon tarvinnut kaikki nää vuodet,
isoissa ja pienissäkin myllerryksissä
– sekä myös kaikessa ilossa, mitä tää elämä on mukanaan tuonut.

Hyvää ja turvallista itsenäisyyspäivää, Suomi,
hyvää joulunodotusta, ystävät.
Uutinen siitä, että Jumala on syntynyt ihmiseksi,
on muuttanut – ja voi muuttaa – ihan kaiken.