Ay sí, tenía que contarles algo de la semana pasada. El jueves empacamos a nuestros estudiantes (pelados a los cuales estoy enseñando en mi trabajo) en una camioneta y pasamos al lado de Espoo (la ciudad vecina). Allí hay un parque nacional que se llama Nuuksio, allí tuvimos una caminata, preparamos comida en la fogata, y después nos bañamos en la sauna (y los más valientes en la laguna recién descongelada también). La noche pasamos en una cabaña y después el viernes volvimos a la escuela otra vez.
Esta es la delicia de Finlandia, cada verano me es necesario hacerlo para seguir feliz, pues no fue ningún novedad para mí. Para los muchachos de mi trabajo, en cambio, fue una experiencia bien significativa, porque no les han llevado mucho de sus casas. Hasta estar en el bosque es para algunos de ellos algo nuevo. Y ¿qué tal los latinos, se atreverán meterse en las selvas finlandesas...? ;)
Lo siento mucho que no tengo fotos de ese bosque aquí. Quizá sea solo bueno para que tengan una razón más para la visita a Finlandia. (¡Nótense! Estoy terminando cada mensaje con una frase que habla de los latinos viniendo a Finlandia. Seguramente no quiere decir que me hagan falta ustedes...)
---
eli MITÄ METSÄSSÄ TAPAHTUI
No mutta, miunhan piti kertoa viime viikosta. Lyhyempi versio suomalaisille, joille ei tarvitse selittää niin paljoa taustoja.
Torstaina töissä siis pakkasimme opiskelijamme pakettiautoon ja huristelimme Espooseen, tarkemmin sanottuna Nuuksion kansallispuistoon. Olimme siellä yön yli ja tutustuimme retkielämään. Vielä pitää mainita, että talviturkki tuli jätettyä Kolmikulmalampeen tuolla samalla reissulla. Näistä Suomen herkkuhetkistä ei sen enempää, ettei kukaan ala urputtaa, että puhuisin työasioista vapaa-ajalla. Kuvia ei ole eikä tule, kun joutuisin pian oikeuteen muuten. Uskaltautuisivatkohan latinot Suomen viidakoihin?
ARGH! Taas yksi viesti, joka päättyy kutsuun tulla Suomeen! Tämä ei sitten missään nimessä tarkoita mitään sellaista, että mulla olis latinoita ikävä! Pöh.
miércoles, 16 de mayo de 2007
casi tres semanas...
Han pasado muchos días y no sé de qué escribir. En este mes he estado en cuatro ciudades diferentes haciendo millones de cosas a la vez, me parece. He trabajado, estudiado, viajado en bús y en tren, montado mi cicla, olvidado de inscribirme para un exámen, servido café en unos cumpleaños, jugado con niños, estudiado un poco más, dormido en el bosque y calentado salchichones en el fuego, trabajado otra vez, limpiado mi casa, lavado ropa, planeado una exhibición, tocado música, cantado, charlado con amigos, comido yuquita deliciooooosa (gracias a Dios, aquí en Helsinki se la vende), aprendido a conocer un poco mejor a mi Dios, y no sé qué...
Es interesante pensar que Dios conoce cada momento de mi vida ya de antemano. Yo a veces no alcanzo entender ni las cosas que me están pasando en el momento. Me pesa mucho aceptar mi debilidad y mis errores, pero creo que es la única manera en que pueda aprender a confiar más en el Señor. Él me está educando y educación siempre cuesta, ¿si o no? Es un privilegio tener una vida como la que tengo yo, y especialmente ser hija de un Dios tan grande y sabio.
Mañana es jueves de la ascensión, y estaré cuatro días fuera de mi trabajo (para poder estudiar un poco más...) Mis papás y mi abuelita me van a visitar desde Jyväskylä. Mañana habrá sopita de salmón y torta de aguacate para comer, pues ¡todos los arroceros que vengan del otro lado del charco serán más que bienvenidos a probarlas!
---
Monta päivää, melkein kolme viikkoa, on kulunut, enkä tiedä, mitä kirjoittaa. Toukokuun aikana oon ollut neljässä eri kaupungissa ja tehnyt miljoonia asioita yhtä aikaa, siltä ainakin tuntuu. Oon tehnyt töitä, opiskellut, matkustanut junalla ja bussilla, pyöräillyt, unohtanut ilmoittautua tenttiin, tarjoillut kahvia syntymäpäiväjuhlilla, pelannut lasten kanssa, opiskellut vähän lisää, nukkunut metsässä ja paistanut makkaraa, tehnyt taas töitä, siivonnut, pyykännyt, suunnitellut näyttelyä, soittanut, laulanut, jutellut kavereiden kanssa, syönyt hyväähyväähyvää maniokkia, tutustunut vähän paremmin Jumalaani, ja mitä vielä...
Jännää ajatella, että Jumala tuntee jokaikisen elämäni hetken jo etukäteen. Mie itse en välillä onnistu ymmärtämään edes sitä, mitä miulle tapahtuu juuri kyseisellä hetkellä. Miun on tosi vaikeaa hyväksyä heikkouteni ja virheeni, mutta luulen sen olevan ainoa tapa oppia luottamaan Herraan enemmän. Hän kouluttaa mua ja koulutushan aina maksaa, vai mitä? On etuoikeus saada elää tällaista elämää ja ennen kaikkea olla niin suuren ja viisaan Jumalan lapsi.
Huomenna on sitten helatorstai, ja mulla on neljä vapaapäivää töistä (no, tietenkin opiskellakseni vähän lisää...) Mun äesp, isp ja mummi tulevat kyläilemään Jyväskylästä. Huomenna on ruokana lohikeittoa ja avocadopiirakkaa, joten kaikki kuokkavieraat lätäkön takaa ovat enemmän kuin tervetulleita maistiaisille!
Es interesante pensar que Dios conoce cada momento de mi vida ya de antemano. Yo a veces no alcanzo entender ni las cosas que me están pasando en el momento. Me pesa mucho aceptar mi debilidad y mis errores, pero creo que es la única manera en que pueda aprender a confiar más en el Señor. Él me está educando y educación siempre cuesta, ¿si o no? Es un privilegio tener una vida como la que tengo yo, y especialmente ser hija de un Dios tan grande y sabio.
Mañana es jueves de la ascensión, y estaré cuatro días fuera de mi trabajo (para poder estudiar un poco más...) Mis papás y mi abuelita me van a visitar desde Jyväskylä. Mañana habrá sopita de salmón y torta de aguacate para comer, pues ¡todos los arroceros que vengan del otro lado del charco serán más que bienvenidos a probarlas!
---
Monta päivää, melkein kolme viikkoa, on kulunut, enkä tiedä, mitä kirjoittaa. Toukokuun aikana oon ollut neljässä eri kaupungissa ja tehnyt miljoonia asioita yhtä aikaa, siltä ainakin tuntuu. Oon tehnyt töitä, opiskellut, matkustanut junalla ja bussilla, pyöräillyt, unohtanut ilmoittautua tenttiin, tarjoillut kahvia syntymäpäiväjuhlilla, pelannut lasten kanssa, opiskellut vähän lisää, nukkunut metsässä ja paistanut makkaraa, tehnyt taas töitä, siivonnut, pyykännyt, suunnitellut näyttelyä, soittanut, laulanut, jutellut kavereiden kanssa, syönyt hyväähyväähyvää maniokkia, tutustunut vähän paremmin Jumalaani, ja mitä vielä...
Jännää ajatella, että Jumala tuntee jokaikisen elämäni hetken jo etukäteen. Mie itse en välillä onnistu ymmärtämään edes sitä, mitä miulle tapahtuu juuri kyseisellä hetkellä. Miun on tosi vaikeaa hyväksyä heikkouteni ja virheeni, mutta luulen sen olevan ainoa tapa oppia luottamaan Herraan enemmän. Hän kouluttaa mua ja koulutushan aina maksaa, vai mitä? On etuoikeus saada elää tällaista elämää ja ennen kaikkea olla niin suuren ja viisaan Jumalan lapsi.
Huomenna on sitten helatorstai, ja mulla on neljä vapaapäivää töistä (no, tietenkin opiskellakseni vähän lisää...) Mun äesp, isp ja mummi tulevat kyläilemään Jyväskylästä. Huomenna on ruokana lohikeittoa ja avocadopiirakkaa, joten kaikki kuokkavieraat lätäkön takaa ovat enemmän kuin tervetulleita maistiaisille!
martes, 1 de mayo de 2007
¡Feliz Vappu!
Sí sí, yo sé que mi diccionario sabe que Vappu es simplemente el Primero de Mayo en el castellano, pero ahorita estoy en Finlandia y por eso a veces (de verdad, ¡¡esto no ocurre muy a menudo!!) prefiero usar el finlañol. Vappu es una fiesta bastante finlandesa, es el día del trabajador y pues, por eso no estábamos trabajando hoy. Yo traté de hacer unos buñuelos y aguamiel (bueno, si quieren saber lo que son, bienvenidos a Finlandia...) y lo compartimos con unos amigos aquí.
Ahora estoy calentando la sauna, hoy creo que haya sido bastante finlandesa, no sé... Es tan curioso tener una vida aquí en Finlandia y otra tan distinta allí en América del Sur... A la vez quisiera estar en los dos continentes, y para complicar esto un poco, en varios lugares y países de los dos. Sólo me dificulta ese charquito a lo cuál le llaman Atlántico... ;) Lo más curioso es que a pesar de todo lo que me hace falta (soy una especialista en extrañar), estoy feliiiiiiiiiiiiiizz, feliz en poder estar en Finlandia, aprender y conocer más, feliz en esperar lo que Dios tiene para mí, feliz hasta en las dificultades. Es Dios que me da esa felicidad y fuerza para cada día... Gracias a Él, mi vida no depende de los sentimientos o circunstancias, sino de Él.
Mañana iré a trabajar otra vez. Dos meses enteros voy a trabajar todavía antes de las vacaciones. A la vez estaré leyendo bastantes libros por mis estudios, y asistiendo unas charlas y conferencias. No sobra mucho tiempo, por eso estoy orando que sepa usar mis días correctamente. ¡Gracias a Dios por el Vappu que me dio para descansar un poquito! :D
Me gustaría saber si hay alguien leyendo este blog. Por favor cuéntenme, me encantaría saber algo de ustedes. No les voy a morder, ¡se lo prometo!
---
Joo joo, kyllähän mie tiiän että mun sanakirja tietää tuolle vappu-sanalle espanjankielisenkin version, "ensimmäinen toukokuuta." Nyt oon kuitenkin Suomessa ja kerrankin haluan käyttää suopanjaa eli sotkea nää kaksi ihanaa kieltä keskenään. Vappu taitaa olla aika suomalainen juhla, työn päivä ja siksipä siksi tänään ei oltukaan töissä. Sen sijaan yritin tehdä vähän munkkeja ja simaa joilla sitten herkuteltiin ystävien kanssa täällä.
Nyt lämmittelen saunaa, tänään oon tainnut olla aika suomalainen, ehkäpä... On ihan hassua elää kahdessa maailmassa yhtä aikaa, niin erilaista elämää kummassakin. Olis niin kiva olla molemmilla mantereilla, useammassa paikassa samalla. Vain tuo Atlantti-niminen lätäkkö vaikeuttaa elämää... Hassuinta on kuitenkin se, että kaikesta ikävästä huolimatta (oon ikävöimisen mestari) olen tosi iloinen ja onnellinen, siitä että saan olla Suomessa, oppia lisää, odottaa sitä, mitä Jumalalla on mulle varattuna, iloinen jopa vaikeuksissa. Jumalahan se mulle tuon ilon ja voiman antaa joka päivä. Mun elämä ei riipu tunteista tai olosuhteista, vaan Hänestä.
Huomenna oon taas menossa töihin. Kesäloman alkuun on vielä pari kuukautta. Samalla olis luettava aika monta kirjaa ja osallistuva kursseille ja luennoille. Eipä tässä paljon joutoaikaa ole, siksi rukoilenkin, että osaisin käyttää päiväni oikein. Kiitos Herralle vapusta, jona sain taas vähän levätä!
Ois kiva tietää, lukeeko tätä blogia joku. Kertokaa, olkaa niin hyvät. Lupaan olla purematta!
Ahora estoy calentando la sauna, hoy creo que haya sido bastante finlandesa, no sé... Es tan curioso tener una vida aquí en Finlandia y otra tan distinta allí en América del Sur... A la vez quisiera estar en los dos continentes, y para complicar esto un poco, en varios lugares y países de los dos. Sólo me dificulta ese charquito a lo cuál le llaman Atlántico... ;) Lo más curioso es que a pesar de todo lo que me hace falta (soy una especialista en extrañar), estoy feliiiiiiiiiiiiiizz, feliz en poder estar en Finlandia, aprender y conocer más, feliz en esperar lo que Dios tiene para mí, feliz hasta en las dificultades. Es Dios que me da esa felicidad y fuerza para cada día... Gracias a Él, mi vida no depende de los sentimientos o circunstancias, sino de Él.
Mañana iré a trabajar otra vez. Dos meses enteros voy a trabajar todavía antes de las vacaciones. A la vez estaré leyendo bastantes libros por mis estudios, y asistiendo unas charlas y conferencias. No sobra mucho tiempo, por eso estoy orando que sepa usar mis días correctamente. ¡Gracias a Dios por el Vappu que me dio para descansar un poquito! :D
Me gustaría saber si hay alguien leyendo este blog. Por favor cuéntenme, me encantaría saber algo de ustedes. No les voy a morder, ¡se lo prometo!
---
Joo joo, kyllähän mie tiiän että mun sanakirja tietää tuolle vappu-sanalle espanjankielisenkin version, "ensimmäinen toukokuuta." Nyt oon kuitenkin Suomessa ja kerrankin haluan käyttää suopanjaa eli sotkea nää kaksi ihanaa kieltä keskenään. Vappu taitaa olla aika suomalainen juhla, työn päivä ja siksipä siksi tänään ei oltukaan töissä. Sen sijaan yritin tehdä vähän munkkeja ja simaa joilla sitten herkuteltiin ystävien kanssa täällä.
Nyt lämmittelen saunaa, tänään oon tainnut olla aika suomalainen, ehkäpä... On ihan hassua elää kahdessa maailmassa yhtä aikaa, niin erilaista elämää kummassakin. Olis niin kiva olla molemmilla mantereilla, useammassa paikassa samalla. Vain tuo Atlantti-niminen lätäkkö vaikeuttaa elämää... Hassuinta on kuitenkin se, että kaikesta ikävästä huolimatta (oon ikävöimisen mestari) olen tosi iloinen ja onnellinen, siitä että saan olla Suomessa, oppia lisää, odottaa sitä, mitä Jumalalla on mulle varattuna, iloinen jopa vaikeuksissa. Jumalahan se mulle tuon ilon ja voiman antaa joka päivä. Mun elämä ei riipu tunteista tai olosuhteista, vaan Hänestä.
Huomenna oon taas menossa töihin. Kesäloman alkuun on vielä pari kuukautta. Samalla olis luettava aika monta kirjaa ja osallistuva kursseille ja luennoille. Eipä tässä paljon joutoaikaa ole, siksi rukoilenkin, että osaisin käyttää päiväni oikein. Kiitos Herralle vapusta, jona sain taas vähän levätä!
Ois kiva tietää, lukeeko tätä blogia joku. Kertokaa, olkaa niin hyvät. Lupaan olla purematta!
sábado, 14 de abril de 2007
vive un monstruo...
...en el primer piso de mi nueva casita. A veces ruge y gruñe, a veces chilla y silba. Come mucha ropa y pasa sus días escupiendo agua de sus entrañas. Ese monstruo se llama lavadora y a veces me da mucho miedo. En el edificio donde vivo tenemos lavadora que todos los vecinos podemos usar. Es cosa buenísima y muy útil para mí, pero parece que todavía yo y la lavadora no hemos ganado la confianza una de la otra... Ahorita ella está disfrutando su vida de monstruo y maltratando mis sábanas y ¡yo aquí arriba en mi habitación tratando hacer algo razonable a la vez!
Ya pasó una semana después de la pascua, poco a poco he avanzado en arreglar mi cuarto y ya me cabo vivir aquí. Me encanta la región y la cercanía de mi trabajo... Bien puedo salir de la casa diez minutos antes y llegar a tiempo a trabajar. Mañana voy a dar un paseo poquito más largo para mi bici, es que como ya pasó el invierno, voy a abandonar los buses a su suerte y montar en bici a la iglesia...
Mi hermana viajó a Suiza el domingo, va a tomar un curso de JUCUM (Juventud Con Una Misión) allí y volverá a Finlandia tres meses después, creo. Una amiga viajó a Polonia con su curso bíblica para hacer misiones allí. ¡Y yo estoy en Finlandia! De verdad tengo muchas ganas de viajar yo también, pero a la vez me encanta estar aquí por el tiempo que Dios quiera, servirle a Él en medio de esta nación (los latinos que viven aquí también son parte de esta nación) y esperarles a ustedes, mis colombianos, ecuatorianos y venezolanos, a visitarme...
Alakerrassani asuu hirviö!! Joskus se murisee ja karjuu, joskus taas kiljuu ja viheltelee. Se syö paljon vaatteita ja kuluttaa aikaansa syljeskellen vettä sisuskaluistaan. APUVA!! Hirviön nimi on pesukone ja se on tosi pelottava. Tässä uudessa kerrostalossa, jossa asun, on pesukone kaikkien asukkaiden yhteiskäytössä, ja sehän on vain hyvä asia. Vaikuttaa kuitenkin, ettemme me kaksi ole vielä saavuttaneet toistemme luottamusta... Just nyt pesukone nauttii hirviön elämästään ja pahoinpitelee lakanoitani, ja minä täällä asunnossani yritän samalla tehdä jotain järkevää.
Pääsiäisestä on nyt kulunut jo viikko, ja vähitellen oon saanut järjesteltyä tätä uutta asuntoa niin, että mahdun jo asumaan tänne. Tää seutu on tosi kiva, ja parasta on se, että työmatkaa mulla ei ole kuin vajaa kymmenen minuuttia. Huomenna ajattelin ulkoiluttaa pyörääni vähän enemmänkin ja jättää kevään kunniaksi linja-autot oman onnensa nojaan. Eli pyörällä kirkkoon.
Siskolikka lähti sunnuntaina Sveitsiin Missionuorten kurssille, tulee luullakseni kolmen kuukauden päästä takaisin Suomeen. Yksi ystävä taas meni Puolaan aktioon raamattukouluryhmänsä kanssa. Ja minä Suomessa! Munkin tekis mieli matkustaa johonkin, mutta samalla on kerta kaikkiaan huippuhienoa olla täällä niin kauan kuin Jumala tahtoo, palvella Häntä tän kansan (myös täällä asuvat latinot on osa tätä kansaa) keskuudessa ja odottaa kaikkia omia kolumbialaisiani, ecuadorilaisiani ja venezuelalaisiani kyläilemään...
Ya pasó una semana después de la pascua, poco a poco he avanzado en arreglar mi cuarto y ya me cabo vivir aquí. Me encanta la región y la cercanía de mi trabajo... Bien puedo salir de la casa diez minutos antes y llegar a tiempo a trabajar. Mañana voy a dar un paseo poquito más largo para mi bici, es que como ya pasó el invierno, voy a abandonar los buses a su suerte y montar en bici a la iglesia...
Mi hermana viajó a Suiza el domingo, va a tomar un curso de JUCUM (Juventud Con Una Misión) allí y volverá a Finlandia tres meses después, creo. Una amiga viajó a Polonia con su curso bíblica para hacer misiones allí. ¡Y yo estoy en Finlandia! De verdad tengo muchas ganas de viajar yo también, pero a la vez me encanta estar aquí por el tiempo que Dios quiera, servirle a Él en medio de esta nación (los latinos que viven aquí también son parte de esta nación) y esperarles a ustedes, mis colombianos, ecuatorianos y venezolanos, a visitarme...
Alakerrassani asuu hirviö!! Joskus se murisee ja karjuu, joskus taas kiljuu ja viheltelee. Se syö paljon vaatteita ja kuluttaa aikaansa syljeskellen vettä sisuskaluistaan. APUVA!! Hirviön nimi on pesukone ja se on tosi pelottava. Tässä uudessa kerrostalossa, jossa asun, on pesukone kaikkien asukkaiden yhteiskäytössä, ja sehän on vain hyvä asia. Vaikuttaa kuitenkin, ettemme me kaksi ole vielä saavuttaneet toistemme luottamusta... Just nyt pesukone nauttii hirviön elämästään ja pahoinpitelee lakanoitani, ja minä täällä asunnossani yritän samalla tehdä jotain järkevää.
Pääsiäisestä on nyt kulunut jo viikko, ja vähitellen oon saanut järjesteltyä tätä uutta asuntoa niin, että mahdun jo asumaan tänne. Tää seutu on tosi kiva, ja parasta on se, että työmatkaa mulla ei ole kuin vajaa kymmenen minuuttia. Huomenna ajattelin ulkoiluttaa pyörääni vähän enemmänkin ja jättää kevään kunniaksi linja-autot oman onnensa nojaan. Eli pyörällä kirkkoon.
Siskolikka lähti sunnuntaina Sveitsiin Missionuorten kurssille, tulee luullakseni kolmen kuukauden päästä takaisin Suomeen. Yksi ystävä taas meni Puolaan aktioon raamattukouluryhmänsä kanssa. Ja minä Suomessa! Munkin tekis mieli matkustaa johonkin, mutta samalla on kerta kaikkiaan huippuhienoa olla täällä niin kauan kuin Jumala tahtoo, palvella Häntä tän kansan (myös täällä asuvat latinot on osa tätä kansaa) keskuudessa ja odottaa kaikkia omia kolumbialaisiani, ecuadorilaisiani ja venezuelalaisiani kyläilemään...
sábado, 7 de abril de 2007
todo se cambia
De verdad ha pasado demasiado tiempo sin escribir. Muchas cosas se han cambiado y muchas aún quedan por cambiarse, creo...
Hace una semana me mudé a Helsinki, a la ciudad capital de Finlandia. Había y todavía hay mucho trabajo por la mudanza, aunque Dios envió a mi mamita a ayudarme. Ella pasó la semana pasada conmigo allí, y ahora estoy celebrando la semana santa en Jyväskylä junto con mi familia. Mañana viajaré otra vez a Helsinki... Hay mucho trabajo y muchos estudios, y también otras cosas para hacer. Pero me gusta la nueva casita, está más cerca de mi trabajo y también al lado de una parada de trenes, pues es más fácil para mis amigos también llegar a visitarme.
Hace poco realicé que ya he pasado casi un año en Finlandia. El año se ha ido rápidamente, pero por otro lado siento que haya estado aquí mucho más tiempo ya, como he hecho y experimentado tantas cosas después de volver de Colombia. Les cuento que América Latina me hace mucha falta, quisiera estar allí y ver toda mi gente. Pero bueno, todavía toca hacer mucho en Finlandia, y por eso estoy tan emocionada de lo que Dios va a hacer aquí en mi tierra.
---
Onpa taas kulunut aikaa kirjoittamatta. Monet asiat on muuttuneet ja paljon on vielä muuttumassa, luulen...
Viikko sitten muutin Helsingin puolelle. Muutossa oli ja on vieläkin paljon työtä, vaikka Jumala lähettikin äitimuorin auttamaan. Hän oli viikon siellä mun kanssa, ja nyt oon viettämässä pääsiäistä Jyväskylässä perheen luona. Huomenna lähden taas Helsinkiin... Paljon on ollut työtä ja opiskeluja, ja muutakin tekemistä. Mutta tykkään tuosta uudesta asunnosta, se on lähellä mun työpaikkaa ja lisäksi juna-aseman vieressä, eli kyläilijöiden elämä helpottuu myös huimasti.
Tajusin tässä että oon ollut Suomessa jo melkein vuoden päivät. Vuosi on kulunut nopeasti, mutta kuitenkin tuntuu siltä, että olisin ollut täällä jo paljon pidempään. Oon tehnyt ja kokenut niin paljon tultuani Kolumbiasta. Mulla on kova ikävä Latinalaiseen Amerikkaan, haluaisin nähdä kaikki rakkaat siellä. Mutta mulla on Suomessa vielä paljon tehtävää, ja siksi se, mitä Jumala tässä maassa aikoo tehdä, onkin niin jännittävää.
Hace una semana me mudé a Helsinki, a la ciudad capital de Finlandia. Había y todavía hay mucho trabajo por la mudanza, aunque Dios envió a mi mamita a ayudarme. Ella pasó la semana pasada conmigo allí, y ahora estoy celebrando la semana santa en Jyväskylä junto con mi familia. Mañana viajaré otra vez a Helsinki... Hay mucho trabajo y muchos estudios, y también otras cosas para hacer. Pero me gusta la nueva casita, está más cerca de mi trabajo y también al lado de una parada de trenes, pues es más fácil para mis amigos también llegar a visitarme.
Hace poco realicé que ya he pasado casi un año en Finlandia. El año se ha ido rápidamente, pero por otro lado siento que haya estado aquí mucho más tiempo ya, como he hecho y experimentado tantas cosas después de volver de Colombia. Les cuento que América Latina me hace mucha falta, quisiera estar allí y ver toda mi gente. Pero bueno, todavía toca hacer mucho en Finlandia, y por eso estoy tan emocionada de lo que Dios va a hacer aquí en mi tierra.
---
Onpa taas kulunut aikaa kirjoittamatta. Monet asiat on muuttuneet ja paljon on vielä muuttumassa, luulen...
Viikko sitten muutin Helsingin puolelle. Muutossa oli ja on vieläkin paljon työtä, vaikka Jumala lähettikin äitimuorin auttamaan. Hän oli viikon siellä mun kanssa, ja nyt oon viettämässä pääsiäistä Jyväskylässä perheen luona. Huomenna lähden taas Helsinkiin... Paljon on ollut työtä ja opiskeluja, ja muutakin tekemistä. Mutta tykkään tuosta uudesta asunnosta, se on lähellä mun työpaikkaa ja lisäksi juna-aseman vieressä, eli kyläilijöiden elämä helpottuu myös huimasti.
Tajusin tässä että oon ollut Suomessa jo melkein vuoden päivät. Vuosi on kulunut nopeasti, mutta kuitenkin tuntuu siltä, että olisin ollut täällä jo paljon pidempään. Oon tehnyt ja kokenut niin paljon tultuani Kolumbiasta. Mulla on kova ikävä Latinalaiseen Amerikkaan, haluaisin nähdä kaikki rakkaat siellä. Mutta mulla on Suomessa vielä paljon tehtävää, ja siksi se, mitä Jumala tässä maassa aikoo tehdä, onkin niin jännittävää.
sábado, 17 de marzo de 2007
¡¡Yo aki!!
F1: ...minä täällä...
F2: ... esta foto tomé de mi familia la navidad pasada... pues una parte de mi familia...
Tän kuvan otin jouluna, siinä on pieni osa perheestäni :)
F3: Dos amigas aprendiendo que se puede hacer durante el invierno en Finlandia - Tytöt selvittää, mitä Suomessa voikaan talvella tehdä
F4: Con amigos ecuatorianos
Talvikuvia alkaneen kevään kunniaksi
Uy sí, ya se acabó el invierno, ¡estamos en primavera otra vez! La semana pasada hemos disfrutado el sol, existencia del cual a veces olvidamos durante los meses del invierno... y ¡ni alcancé mostrarles fotos de invierno, aunque lo prometí! No importa, de todos modos voy a subir algo aquí. Ahora aquí en el sur de Finlandia ya no hay nieve, estas fotos tomé el enero o el febrero.
Suscribirse a:
Entradas (Atom)