miércoles, 22 de diciembre de 2010

Mi compu todavía tiene la hora del Ecuador / Tietokoneen kello Amerikan ajassa

Me he vuelto extranjera en mi tierra.
Yo que amo la nieve y el frío,
no me atrevo salir de la casa.

Además de congelarme,
tengo miedo del tráfico finlandés,
de todo ese hielo en las carreteras.

Carreteras suramericanas,
todo el desastre de los carros y motos
ya no me daban miedo.
Tampoco lo hacían los bichos de la selva.
Para tener más aventura ya tuve que volver al país
de que dicen
que es mi casa.

A pesar de los desafíos,
estoy feliz por estar aquí.
Feliz por la nieve, por las noches frías con la luna,
por manejar sobre el hielo.

De aquí y de allá soy.

Suomi on outo maa.
Vaikka rakastan lunta ja pakkasta,
en tällä hetkellä uskalla lähteä kotoa.

On liian kylmä.

Liikennekin on pelottavaa Suomessa.
Miten ne autot pysyy tiellä,
miten ne ei kolaroi,
kun on niin liukasta?

Pesin muuten myös pari koneellista kesävaatteita.
Just nyt haluisin käyttää niitä
mieluummin kuin toppahousuja ja villapipoja.

Hiuksetkin on ihan sähköset koko ajan!
Miten tässä maassa voi elää?

Kuitenkin on ihana olla kotona,
liukastella
ja ihailla täysikuuta pakkasyössä.

Alkaa jo tehdä mieli Tornioon fillarin hakuun
ja talvirenkaiden vaihtoon!

Taidan olla kotoisin sieltä kaukaa
mutta myös täältä läheltä.

martes, 7 de diciembre de 2010

Koski ja kallio

Taas on oltu aktiivisia.

On juhlittu kihlajaisia, kuuskymppisiä,
Suomen ja Quiton itsenäisyyttä.

On ollut rankkasateita ja ukkosta.
Wau.
Täällä asti ei ole tulvinut, onneksi.
Tuolla vähän kauempana senkin edestä.

Eilen, itsenäisyyspäivän kunniaksi,
pääsin laskemaan koskia kumilautalla
parinkymmenen viidakko-oppaan kanssa.
Leikin turistia heidän rafting-kurssillaan.
Kaiken kruunasi ihana, jyrkkä ja vähän liukaskin kallio,
jota pitkin ohitettiin kaikista pahin koski.

Itsenäisyyspäivä koskessa ja kalliolla
ei mun mielestä voi olla mitenkään kurja.

Nyt on edessä pari nörttipäivää tietokoneella.
Torstaina ja perjantaina olisi tarkoitus
vetää luovuustyöpaja naapurikylässä,
ja sitä pitäisi nyt valmistella.

Ensi viikolla pääsen ehkä taas koskeen,
parin viikon päästä ihan eri oloihin,
lumeen ja pakkaseen.
Sekään ei voi olla mitenkään kurjaa.

domingo, 28 de noviembre de 2010

Ocho días en la selva / Kahdeksan puskapäivää

El viaje para la selva estuvo mágico.

En los ocho días del viaje me di cuenta,
me maravillé de cuántas cosas Dios me dio,
cómo me sorprendió, cómo me consintió.

Fui a cazar, a pescar.
Vi delfines, aves, tortugas, caimanes, monos.
Comí pirañas, loro, huevos de la tortuga,
hormiguitas de limón, caimán, puerco silvestre.
Aprendí idiomas, waorani y kichwa.


Más que todo
me maravillé de cómo Él me ha pasado preparando
todos estos años.

Tengo que confesar que siempre no he podido apreciar
lo que soy,
lo que quiero ser.

La naturaleza, las aventuras
siempre han sido importantes para mí.

Ahora me di cuenta de que hay otra gente así,
otra gente a la cual le gusta aventurarse,
dormir afuera.

Me di cuenta de que hay gente para la cual la vida aquí en la selva
es algo normal,
algo bueno,
no como dicen algunos amigos míos,
que a la Hanna le toca la selva,
que tiene que arriesgarse, sacrificarse,
dejar tantas cosas atrás.

Más que de sacrificarme,
de dejar cosas
se trata de recibir.
De disfrutar, gozar la vida,
tal como es.
Recibir dones de Dios tal como son.

Disfrutar la selva,
la gente,
la naturaleza y la amistad,
tal como Dios las creó.

Vivir para su gloria.


Viidakkoreissu oli ihmeellinen.

Noina kahdeksana puskapäivänä huomasin,
yllätyin siitä, kuinka paljon Jumala onkaan mulle antanut,
miten hän mua helli.

Sain metsästää ja kalastaa.
Näin delfiinejä, lintuja, kilpikonnia, kaimaaneita, apinoita.
Söin piraijoita, papukaijaa, kilpikonnan munia,
pieniä muurahaisia, kaimaania, villisikaa.
Opin lisää waoranin ja kichwan kieliä.


Kaikkein eniten
yllätyin siitä, miten Isä on mua valmistanut
kaikkina näinä vuosina.

Täytyy tunnustaa, etten aina ole osannut arvostaa
sitä mitä olen,
sitä mitä haluan olla.

Luonto ja seikkailut
on aina olleet mulle tärkeitä.

Nyt huomasin, että on muitakin munlaisia ihmisiä,
muitakin, jotka tykkää seikkailusta
ja ulkona nukkumisesta.

Huomasin, että on ihmisiä, joille viidakkoelämä
on ihan normaalia,
hyvää elämää,
ei niin kuin jotkut mun ystävät sanoo,
että Hannan osa nyt vaan on viidakko,
että hänen nyt vaan täytyy vaarantaa henkensä,
uhrautua,
luopua niin paljosta.

Enemmän kuin uhrautumisesta,
luopumisesta,
on kyse saamisesta.
Elämästä nauttimisesta, iloitsemisesta,
sellaisenaan.
Jumalan lahjojen vastaanottamisesta
sellaisenaan.

Viidakosta,
ihmisistä,
luonnosta ja ystävyydestä nauttimisesta,
sellaisina miksi Jumala ne loi.

Elämisestä Hänen kunniakseen.

martes, 9 de noviembre de 2010

Romanos 12:1-2

Jumala se vaan jaksaa opettaa meikäläistä.

Se antaa mun tehdä juttuja, mitä oon aina halunnu tehdä,
juuri niitä juttuja, joita en ikinä uskonu osaavani tehdä,
joihin en ikinä uskonu saavani mahdollisuutta.

Nyt mun pitäis vielä opettaa niitä juttuja muille.
Minuakin se Jumala käyttää,
antaa uusia ystäviä, unelmia,
haasteita.

Kyllä Jumala parhaiten tietää,
millä tavalla me opitaan.
Jumala ei vaan pidä koulussaan kiirettä.
Hän tekee kaiken ajallaan, oikeella tavalla.
Opettaa meitä oottelemaan, olemaan kärsivällisiä,
luottamaan.

Luottamaan Opettajaan aina,
Hänen viisauteensa,
hyvyyteensä,
uskollisuuteensa.

Siihen, että vain Hänen kanssaan
me saadaan elää juuri ne unelmat,
joiden piti olla meille liian suuria.




Dios me está enseñando cosas.

Me está permitiendo hacer cosas que siempre quería hacer,
cosas sobre cuales decía que no sepa hacerlas,
que nunca vaya a tener posibilidad para hacerlas.

Hasta me está poniendo a enseñar cosas aquellas a otra gente.
Además me está usando,
me está dando nuevos amigos, nuevos sueños,
nuevos desafíos.

Dios sí que sabe cómo aprende uno mejor.
Pero no nos enseña con prisa.
Todo lo da a su tiempo, en forma correcta.
También nos enseña a esperar, a tener paciencia,
a confiar.

Siempre confiar en el Maestro,
en su sabiduría,
en su bondad,
en su fidelidad.

En que solo con Él lograremos aquellos sueños
que nos parecían demasiado grandes.

domingo, 17 de octubre de 2010

La selva huele al humo y al cacao / Viidakko tuoksuu savulta ja kaakaolta

Hoy día me está gustando la selva.
Hoy no me parece tan mala la idea de vivir allí.

Quizá vaya a volver otra vez para estos lados.
Pero un kayak quiero traer conmigo.
Un violín también.

Papá, ¡guía mis pasos!






Tänään tykkään viidakosta.
Ajatus siellä asumisesta ei juuri nyt tunnukaan niin kamalalta.

Saatan jopa joskus palata tänne.
Mukaani haluan kuitenkin kajakin
ja viulun.

Isä, johdata mun askeleet!

martes, 12 de octubre de 2010

Lo mejor del viaje / The highlights of that trip

Las montañas y el río.
La música caribeña.
Mi gente - amigos y hermanos, todos los sobrinitos.
¡Las arepas y el queso costeño!

Ya quisiera volver para Colombia.
O mejor, me hubiera gustado quedarme.

Sé que voy a volver.

Pero más que volver,
quiero estar cerca de Dios.
Vivir para su gloria.
Hallar lo mejor dondequiera que esté,
soñar con cosas mejores aún.

Confiar en días no tan buenos también.
Dar lo mejor de mí.



The mountains and the river.
Caribbean music.
My people - friends, brothers and sisters, godsons and daughters.
Cornbread and the special cheese from the coast!

I would love to go back to Colombia.
In other words, I would have liked to stay there.

I know I will get back.

But more than getting back,
I long for being close to God.
Living for His glory.
Finding the highlights in everything I live,
dreaming about even greater things.

Trusting on worse times as well.
Giving my best.

sábado, 18 de septiembre de 2010

Dicen que no se ha cambiado Bogotá (They say Bogotá has not changed at all)

Sentada en el terminal de buses estoy,
comiendo plátano.
En mi cámara tengo fotos de volcanes,
de pueblos suramericanos.
Pronto voy a comprar unos boletos para el autobús,
seguir mi viaje de noche,
hasta la frontera con Venezuela.

Estoy en Bogotá
para donde volé desde Quito.

Las tres semanas en la selva pasaron rápido.
Conocí gente, pueblos, una escuelita.
Cuidaba a un bebé.
Leía libros.
Caminaba mucho, conociendo la aldea.
Enseñaba inglés en la escuela.
Un pueblo por el río visité también.

Cuando vuelva, ya voy a hacerlo más.

Pero ahora estoy en Bogotá,
con ganas de encontrar mi gente de nuevo,
con ganas de ver qué es lo que mi Dios me tiene reservado por aquí.

Con ganas creo volver después
para Quito, para la selva
y para mi Finlandia.

Täällä sitä syödään banaanisipsejä
Bogotán bussiterminaalissa.
Lento Quitosta oli hieno,
aurinko paistoi
ja tulivuoretkin näyttäytyivät.
Kohta pitäis sitten ostaa bussiliput.
Yö vierähtää matkassa Venezuelan rajalle.

Kolme viikkoa viidakossa kului nopeesti.
Tutustuin ihmisiin, pikkukyliin, kyläkouluun.
Hoidin vauvaa ja luin kirjoja.
Kävelin ja kattelin paikkoja.
Opetin englantia koululaisille.
Kävin intiaanikylässä kanootilla.

Tätä kaikkea on luvassa lisää,
kunhan vaan palaan Ecuadoriin.

Nyt olen kuitenkin Bogotássa,
valmiina näkemään ystäviä,
valmiina selvittämään, miten Jumala on aikani täällä suunnitellut.

Sen jälkeen taidankin sitten taas olla valmis
palaamaan Quitoon, viidakkoon
ja Suomeeni.