2020

Opeta meitä laskemaan päivämme oikein,

että me saisimme viisaan sydämen.

Psalmi 90:12

Moni on sanonut, että viime vuosi oli kummallinen.
Olihan se!

Harvana vuonna olen
toiminut mopotaksikuskina,
soittanut alttoviulua ja kosketinsoittimia,
pitänyt kukkoa, ankkaa ja koiranpentuja,
kasvattanut papuja, paprikaa ja viidakkopähkinöitä,
jatkokouluttautunut videoyhteyden kautta,

osallistunut ulkomailla toimivan raamattupiirin toimintaan,
kuvannut ja tuottanut musiikkivideoita
ja treenannut äänityksiä varten lauluja alkuperäiskansan kielellä,
tehnyt paljon perunarieskaa.

Ja elänyt poikkeusoloissa,

niin kuin kaikki muutkin.

Kun pandemia alkoi alkuvuodesta, murehdin sitä,
että vaikka kaukana oleva tulikin yhtäkkiä lähelle minua, etuoikeutettua,
ne kaikkein lähimmät jäisivät puolestaan etäisimmiksi
– eihän heillä ollut älypuhelimia ja nettiyhteyttä.

Mennyt vuosi oli kuitenkin siitäkin ihmeellinen,
että uudenlainen yhteys löytyi
niin kauas, lähelle, itseeni, kuin ylöskin päin.

Koin, että sain olla enemmän täkäläinen, suomalainen, latinalaisamerikkalainen.
Todo a la vez, eikä se ollutkaan mistään tai keneltäkään pois.

Turha suorittaminen jäi, ja kuitenkin saimme paljon aikaan, yhdessä.

Asioita, joita en ollut suunnitellut, joista en osannut unelmoidakaan.





















Ainutlaatuista on myös se, että loppuvuonna en saanut uutta seinäkalenteria,
niin kuin aina ennen – eihän tänne kulje enää posti,
ja matkailijatkin ovat käyneet vähiin.

Päädyin sitten tuunaamaan viime vuoden kalenterin uudeksi.
Maltoin tehdä tätä urakkaa vain toukokuulle saakka,
kun ajattelin, että ehkä kesään mennessä tähänkin asiaan tulee erilainen apu ;)

Uutta vanhaa kalenteria seinälle laittaessani huomasin,
että olihan mulla ollut viime vuodelle montakin suunnitelmaa,
jotka eivät sitten sattuneesta syystä toteutuneet,
kun Taivaan Isän käsikirjoitus olikin hyvin ennakoidusta poikkeava.

Nyt, kun uusi vuosi alkaakin tutuin kalenterikuvin, 
alkoi mielessäni orastaa ajatus siitä, että ehkä sitten tänä vuonna...

Niinhän sen pitäisi olla aina.
Että sen sijasta, mistä jäimme paitsi tai mitä emme vielä saavuttaneet,
näkisimme mahdollisuudet tässä päivässä ja huomisessa.

Jotain siirtyi myöhemmäksi,
koska ensin oli tehtävä jotain, nyt tärkeämpää.

Ja sokerit vielä pohjilla,

Jumalan suunnitelmissa!

Hänen kädessään on aika,

ja elämämme.