2019

Tämä nopeasti kulunut vuosi
on sisältänyt paljon kipua ja epävarmuutta
ja paljon onnea.
Pelkojanikin voitin ja ylitin itseni, monta kertaa,
vaikka hirvitti, useasti.

Joku kysyi joskus, että mitä tekisit, jos et pelkäisi.
Minä olen nyt monesti miettinyt,
että mitä voisin vielä tehdä, pelosta huolimatta.



Suomen talvi oli runsasluminen.
Nautin suomalaisista jutuista ja ystävyydestä.
Mietin, kuka minä oikein olen ja mihin olen menossa.
Mistä olen tullut, se asia nyt on aika selvä! 💗

Toukokuussa päädyin soittamaan Andien musiikkia televisioon.
Tänä vuonna ostin itselleni myös pari uutta soitinta,
joita opettelen nyt käyttämään.

















Musiikin lisäksi kuluneena vuonna on ollut opeteltava muutakin.
Teinivuosieni moottoripyöräilyunelma toteutui,
vaikka ei se enää tässä iässä niin helppoa ollut.
Kortin sain huhtikuussa, pelkoni voitin joulukuussa :)




















Loka-marraskuussa kävin ulkomailla.
Oli jotenkin tosi koskettavaa olla läsnä,
kun nuori nainen, johon olin tutustunut jo ennen hänen syntymäänsä,
äänitti studiossa lauluja, joiden kääntämiseen minä olin saanut osallistua.
Ja jatkoa seuraa...

Mainittakoon myös, että tämän vuoden aikana
onnistuin pitämään muiden perheiden lapsia hengissä kotonani
useiden viikkojen ajan,
rakensin koiratarhan
ja suihkukopissani syntyi kahdeksan pientä eläintä,
joista yksikään ei, naapureiden ihmetykseksi, kuollut.
Tein myös sämpylöitä ja porkkanalaatikkoa kaasu-uunissa
ja maltoin odottaa joulupipareiden paistoa vuoden viimeiseen viikonloppuun saakka.



Vuodesta 2019 aivan erityisen teki se,
että viimeinenkin isovanhempani lähti tästä ajasta.
Täällä kaukana ollessani kuoli heistä kolme viimeistä,
joista vain yhden hautajaisiin pääsin, keskellä lähtövalmistelujani viidakkoon.

Tulevaltakin vuodelta odotan
sukupolvien kohtaamisia,
uuden oppimista ja pelkojen voittamista,
kun se kaikesta huolimatta vaikuttaa ihan hyödylliseltä ja mukavaltakin!