miércoles, 17 de abril de 2019

"There's a place where fear has to face the God you know"

Existen días con mucho temor,
con mala gana,
incluso para hacer lo que más me apasiona,
para lo cual vivo
y por lo cual he dado tanto de mí.

Quisiera que todo el mundo sepa
que todo esto
no tiene nada que ver con valentía
y en muchas ocaciones tampoco
no tiene tanto que ver con los sueños de uno.

Con mi fe nunca llegaré
pero gracias a Dios,
conozco a alguien que es mas grande
que mis temores y soledad.


Jotkut päivät on tehty peloista
ja vastentahtoisuudesta,
jotka yrittävät saada mut vieroksumaan
jopa sitä mikä motivoi eniten,
sitä, mitä varten elän
ja minkä takia olen antanut niin paljon itsestäni.

Tahtoisin kaikkien tietävän
ettei tällä kaikella ole mitään tekemistä
rohkeuden kanssa,
ja että usein tuntuu,
että myös unelmat ovat tästä kaukana.

Oman uskoni varassa en tule koskaan pääsemään perille.
Onneksi tunnen Erään,
joka on suurempi
kuin minun pelkoni ja yksinäisyyteni.

lunes, 1 de abril de 2019

Sigue dando vueltas mi definición de ser yo (Kuka, minä, hän?)

Últimamente me he sentido confundida con todas esas estaciones del año,
todos los aspectos, realidades, vivencias y retos que me hacen ser yo.

Me siento mal porque me siento bien al estar aquí,
en la tierra de los kichwas,
me doy cuenta de que el hecho de que Dios me hizo tan diferente,
me hace pertenecer y saberlo.

El Facebook me ofreció hoy unos recuerdos del verano
que a mí no me parecen tan veraniegos
- pero ¿qué sé yo si ni siquiera
recuerdo haberme puesto guantes y gorra en este año en curso?

Quizá con todo esto me pueda explicar
si un poquito me confundo en los momentos en que me pregunto
dónde es la casa y cuál realidad es la mía.


Vuodenajat ovat hämmentäneet mua aika lailla viime aikoina.
Montako niitä on, seitsemänkö?

Elämässä, minuudessa, mun identiteetissä ja siinä, mihin tunnen kuuluvani,
on niin monta erilaista vivahdetta ja näkökulmaa.
Elämä on täynnä värejä, haasteita ja eri todellisuuksia.

Tuntuu pahalta, että elämä täällä tuntuu niin hyvältä.
Minä, pohjoisen lapsi, täällä kichwoiden mailla.
Nyt tiedän, että Jumala teki musta niin erilaisen,
jotta voisin kokea yhteenkuuluvuutta, elää osana yhteisöä.

Facebook tarjosi mulle tänään kesämuistoja
ja tosiaan, mistä minä voisin tietää,
onko kesä kylmä vai kuuma,
sataako silloin lunta vai jopa rakeita?
Enhän enää edes muista, että vain pari kuukautta sitten
pukeuduin toppatakkiin ja lapasiin.

Ehkä tämä kaikki selittää hämmennykseni,
sen, etten aina ihan oikein tiedä,
missä minä todella olen minä.