viernes, 1 de julio de 2016

No es como antes el camino a Quito

Viajé tres veces a Quito, caminata bien jodida en esos años. Para remontar el Napo a palanca se hacía un mes y hasta dos según fueran sus aguas, después se echaba pata de Puerto Napo a Papallacta durante una semana bien jalada. Pasar Guamaní a lomos de una mula flaca como el hambre, por encima de los cuatro mil metros, entre nieves y vientos que hacían olvidar el habla, no era jornada para gentes de poco aliento.
(D.Pando en En la región del olvido de Miguel Angel Cabodevilla)

Ya no es nada visitar Quito, lo sé,
incluso uno puede hacerlo en un solo día.
Yo que vivo por Archidona, casi en Quito,
sé salir de vez en cuando a la gran ciudad
solo para sentir un poco de frío
y ver si todavía funcionan los amortiguadores
del Topo, la camioneta querida.

Observación: ha sido tamya killa, mes de lluvia, solo en el oriente.
¡En Quito está haciendo sol!















Päätin kertaheitolla madaltaa blogini tasoa näillä
ehkä hieman huonolaatuisilla kuvilla.
Quiton tie ei ole enää niin kuin ennen
– voihan pääkaupungissa nykyään käydä päiväseltään!

Ennen piti meloa kuukaudesta kahteen ylävirtaan,
kävellä viidakon halki,
ratsastaa muulilla neljän kilometrin korkeudessa,
ilman pipoa, totta kai!

Nykyisin Myyrä, rakas lava-automme, ja minä,
teemme tuon matkan kahteen suuntaan
saman vuorokauden sisällä.
Mitä sumusta ja rankkasateesta,
kuraputouksista
(on siellä vesiputouksiakin, mutta nyt kesäkuussa on
huono näkyvyys, eikä niitä siksi voi ihailla)
ja piloille menneestä asfaltista.
Quitossa paistaa aurinko!

jueves, 25 de febrero de 2016

Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki :)



Jumalamme ja Isämme edessä me lakkaamatta muistelemme sitä, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen. 1. Tess. 1:3


Kuva: Rescate Rock (Oficial), Facebook 


Tajuntani räjäyttävä ajatus viime päivinä on ollut se, 
miten hienoa on saada
suostua myös kipuun ja vaivaan saavuttaakseen jotain,
joka on paljon omia henkilökohtaisia haaveitani ja pyrkimyksiäni
kalliimpaa, arvokkaampaa ja ihanampaa.

Että Jumala kyllä tietää, mitä hän on tekemässä,
mihin pystyn ja mitä tarvitsen.

Hänen tahtonsa elämässäni
tekee minusta rohkean.