Arkiaamuna

Jospa saisimme sielumme auki,

ehkä aukeais hyvyyden ovet.

- Pekka Huokuna: Aleppon kellot

Tänäänkin, täällä viidakon uumenissa,

kaukana sotien ja kriisien riepottelemasta vanhasta maailmasta,

kaukana kaupunkien sekavuudesta ja hämmennyksestä,

valmistaudun kertomaan hyvää sanomaa

Jumalan tiestä, rauhasta ja vapaudesta,

lasten kielellä,

kaikille, jotka sitä haluavat kuulla.

Naiiviako?

Kyllä ne kriisit ja hämmennys ovat tännekin saapumassa.

Onko muuta tapaa varustautua,

kuin avata sydämensä, elämänsä,

Ainoalle, joka voi meitä auttaa ja armahtaa?

Elää niin, että Hyvyys saisi hallita,

tänään, täällä,

ja kerran siellä jossain, ikuisesti.

Ostoksilla - De compras

En ole ehkä koskaan ennen kuullut näin hyvää myyntipuhetta:

"Osta tämä, se kiintyy sinuun,

eikä koskaan juokse karkuun.

Sitten, kun se on kasvanut suureksi,

voit keittää siitä herkullisen sopan."

Amazonia!

En ehkä enää osaisi elää muualla.

Nunca antes me vendieron cosa alguna así:

"Cómprelo, se encariña con usted,

nunca le va a abandonar.

Y cuando se haga grande,

usted podrá hacer una rica mazamorra y comérselo."

Amazonía, ya no sé cómo vivir fuera de ti.

Hullu suomalainen intiaanikylässä II

Tänään väsytti,

mutta kun olin luvannut lapset kylään.

Siinä he sitten istuivat,

neljä alakouluikäistä poikaa, pöytäni ympärillä.

Lauloimme aarrekartasta

ja keskustelut liikkuivat maan ja taivaan välillä

– kirjaimellisesti.

Lapset halusivat tietää, onko Suomessa lunta,

ja että loiko Jumala planeetatkin.

Sitten pelattiin,

merirosvolaivaa ja palapelejä.

Laitoin lastenmusiikin taustalle

ja otin koiran syliin.

"Voisitko laittaa musiikkia kovemmalle?"

pojat kysyivät.

Ja lauloivat mukana melkein kaikki laulut.

Tiensinhän, tieni tän, sille lähtiessäin

kiertävän kautta synkeiden seutujen...

Kun kuljen laulaen, pelkää niin paljon en.

Kun kuljen halki varjojen ja pimeiden polkujen,

niin kuljen laulaen.

(Lasse Heikkilä)

Hullu suomalainen intiaanikylässä I

En muuten enää asu yksin.

Talouteeni kuuluu nykyään vakituisesti

10 jalkaa ja 2 häntää,

ja lisäksi lukuisia vierailevia jalkoja ja häntiä,

jotka vilistävät ja huiskivat

pitkin seiniä, lattioita ja pihapuuta.

Rakkauden teoista sanottakoon sen verran,

että kuljen iltaisin puskassa otsalampun kanssa

heinäsirkkoja etsien,

ja keittelen kanankaulat ja -varpaat erilllisessä kattilassa

– enää en joudu syömään niitä itse.

Välillä teen myös kannullisen mehua niille puussa kiipeileville vierailleni

ja huudatan täysillä lastenlauluja.

Oon viime aikoina lueskellut vanhoja blogitekstejäni

ja voi, kyllä Isä onkin mua hoitanut, kantanut ja opettanut.

Mihin hän vie ja kuinka, sitä en tiedä.

Ainoa asia, mistä olen nyt varma,

on että häneen saan luottaa. Tänään, huomenna, aina.